Jaahans, niin se on taas kevät ja puoli kesää vierähtänyt ilman päivityksiä. Viimeksi elvistelin Piksun hienoilla agisuorituksilla. Noo, sittenpä ei ole paljon tarvinnut tuloksilla juhlia. Eikun kestihän sitä hyvää kautta itseasiassa vielä parit kisat noiden viime tulosten jälkeenkin. Seuraavista kisoista Torniosta saatiin nollavoitto kv-kisasta ja sitä myötä Caciag. Eli vuoden päästä voidaan lähteä jahtaamaan ulkomaista Caciagia kansainvälistä agivaliota varten.
Caciag-pönötyskuva
Tornion kisojen jälkeen oli vielä kotikisat Roissa, josta sitä tuplanollaa metsästettiin SM-kisoja ja MM-karsintoja varten. Tuomarina oli Salme Mujunen, jonka radoilla ei olla aikaisemmin oltukaan. Ilmeisesti olivat tarpeeksi helppoja meille, kun lauantaina saatiin se tuplanolla voittojen kera ja sunnuntaina tuplanolla kaatui kolmanneksi viimeiseen esteeseen kun tuli liian kovalla vauhdilla pujotteluun ja rytmi meni sekaisin pujottelun alussa. Yksi nolla päivän saldona kuitenkin. Näiden kisojen jälkeen oli tulokset kasassa SM-kisoihin, karsintatupla edelleen uupui. Sitähän me jahdattiin vielä Kemistä ja Saariselältä, mutta ei saatu kyllä mitään aikaiseksi kummassakaan kisassa. Eli MM-karsinnat jäivät vain haaveeksi tältä vuodelta. Hyvä agikevät kuitenkin, vaikka tulosvarmuus on edelleenkin melko huonoa.
Tässäpä yksi Rovaniemen rata
https://www.youtube.com/watch?v=FPaq-fSpIWE
Piksu Saariselällä, kuva Reima Mukkala
Saariselän
No sitten siihen luonnetestiin...Sehän ei mennyt ihan niinkuin strömsössä. Tai paljasti vain karun totuuden koirastani. Pitäisi saada video ladattua nettiin niin voisi sen tänne liittää. Meni kyllä useampi päivä testistä ennenkuin pystyin sen edes katsomaan. Hyvä kuitenkin kun katsoin, koska se näytti paremmalta kuin odotin.
Lyhyesti kerrottuna testi meni näin:
Leikkimäänhän se ei ryhtynyt vieraan kanssa, pälyili vaan, että älä tuu iholle. Mun kanssa leikki, toki siinäkin piti vähän katsoa tuomaria, joka yritti tulla ottamaan lelua. Tuo sen varautuneisuus tuli kyllä tuossa hyvin esille, jota ei normiarjessa huomaa. Se menee yleensä vieraita katsomaan ja rapsutettavaksi ihan normaalisti, mutta tuossa kun sitä houkuteltiin tervehtimään, niin se oli heti sen näköinen, että mitähän taka-ajatuksia sulla on.
Kelkkaa se haukkui ja meni jonkin aikaa ennenkuin meni katsomaan. Mutta mielestäni tämä ok.
Mutta sitten se kauhein asia eli hyökkäys. Itsehän en nähnyt miten se käyttäytyi hyökkäyksen aikana kun katsoin vain eteenpäin ja koira oli sivulla. Mutta videolta katsottuna hyökkäyksen kesti ihan hyvin, haukkui siinä mun vieressä/takaviistossa. Eikä videolta katsottuna ollut häntä koipien välissä vaan ihan säpäkkänä siinä ja kun hyökkääjä lähti niin oli ihan ok eikä mitenkään paineistuneen oloinen. MUTTA sitten kun se hyökkääjä tuli ottamaan Piksua multa, niin siltä lähti ihan mopo käsistä. Se hyppi ja rimpuili remmin päässä kuin villihevonen. Ei puhettakaan, että olisi lähtenyt testaajan mukaan. Minun piti lähteä kävelemään niiden matkaan, että suostui liikkumaan sen mukana. Ja kun jäi sinne sen kanssa kaksin niin heitti volttia ihan tosissaan. Asettui kuitenkin siihen tuomarin viereen, mutta ei kovin luottavaisen näköisenä. Siinä vaiheessa kun kutsuin sitä luokse, niin oli kyllä sen näköinen, että ottaa ritolat. Tuli kuitenkin.
Tämän jälkeen oli haalari, jota se ei oikeastaan noteerannut mitenkään. Tynnyriä säikähti jonkin verran, mutta tuli kyllä samantien siihen kun menin tynnyrin luokse ja hyppäsi syliin kun menin istumaan tynnyrin päälle.
Pimeässä huoneessa se löysi mut kyllä ilman kutsuja, mutta kyllähän sitä ne tuomarit siellä ahdisti.
Tämän jälkeen oli hyökkäys seinällä, oli kuulemma yrittänyt tulla seinästä läpi. Ei osannut puolustaa itseään.
Hyökkäyksen jälkeen oli kyllä paineistuneen oloinen, häntäkin jo roikkui alhaalla.
Tästä mentiin ampumiseen, johon ei kyllä mun mielestä reagoinut, mutta tuomarit tulkitsivat tämän toisin.
Tuloksena -5, laukaisualtis.
Eli aika karmea tulos, jota piti kyllä useamman päivän sulatella. Ensimmäinen ajatus testin jälkeen oli, että mulle ei sitten Piksun pentua tulekaan. Sitten tuli paha mieli siitä, että miksi vein sen tuollaiseen tilanteeseen. Toinen kulkee luottavaisena matkassa ja sitten annan sille tapahtua noita hyökkäyksiä. Mietin etten tule koskaan sitä uusintatestaamaan ja horjuttamaan meidän hyvää suhdetta. Tästä tuomarikin mainitsi, että koira luottaa ohjaajaan ja kulkee sen voimalla mukana, vaikka omat jalat eivät enään kantaisikaan.
Testin jälkeen koira palautui hyvin ja siinä vaiheessa kun tuomarit tulivat antamaan palautetta, niin se meni jo niiden luokse rapsutettavaksi (omatoimisesti siis, ei olisi varmaan mennyt jos olisi kutsuttu). Testin jälkeen se ei ole käyttäytynyt muutenkaan mitenkään erilaisesti tai säikkynyt ihmisiä tai mitään muutakaan.
Nyt olen ajatellut, että mahdollisesti (?) testaisin sen vielä ensi keväänä schapeyhdistyksen luonnetestissä, mutta katsotaan miten ajatukset vielä ehtivät muuttua. Tuo laukaisualttius ehkä eniten kummastuttaa, koska se ei ole koskaan reagoinut mihinkään paukkuihin mitenkään. Kun odottelimme testissä omaa vuoroa ja edelliselle koiralle ammuttiin, niin se ei noteerannut sitä yhtään mitenkään, edes päätään kääntämällä. Haisteli vaan omia juttujaan.
Olen aina ollut sitä mieltä, että kyllä normikoiran tulisi luonnetesti läpäistä ja sitten tuo minun helmi pomppaa noin pahasti. Toisaalta olen sitäkin pohtinut, että mihin tarvitsen tuon minun harrastuskoiran kanssa esim. tuota puolustushalun testaamista. Se kun tuntuu olevan se pahin juttu Piksulle. Tai seinässä ilmeisesti katsotaan sitä terävyyttä myös. Jota kyllä koirassa on, mutta seinän käytöksen perusteella tuomari sanoi, että täytyy laittaa miinukselle.
Mutta siis yllättävän hyvin toimii harrastuksissa koira, jolla ei ole toimintakykyä tai taistelutahtoa.
Ja edelleenkin jatkossa aion kuitenkin koiriani luonnetestata.
No sitten niihin SM-kisoihin Nastolaan. Lähdettiin Seijan kanssa ajelemaan perjantai-aamuna kera Unnan, Tuunin ja Piksun. Perillä oltiin joskus illalla. Onhan se syrjässä tuo Lahti :)
Vesisadetta oli luvattu koko viikonlopuksi ja valitettavasti ennustukset pitivät myös paikkansa. Lauantaina oli joukkuekisat. Rovaniemen käyttökoirien medijoukkuetta edustivat shelam Elle, borter Weeti, schape Pilke ja schape Unna, schape Tuuni oli varakoirana. Aamusta ei vielä satanut vettä, mutta iltapäivällä Piksun ollessa vuorossa, vettä tuli kuin saavista kaatamalla. Meillä ei paineita ollut, kun edeltävillä koirakoilla oli hylsyt alla. Sama kohtalo oli meilläkin ja juuri siinä kohdassa, missä arvelinkin. Putki-puomi-erottelu on koitunut kohtaloksi kaikissa kisoissa, joissa se on ollut ja niin se teki nytkin. Pitäisköhän harjoitella..?
Unnan vuoro olisi vasta illalla, mutta Seija jätti radan väliin. Kenttä oli yhtä vesilammikkoa ja Unna ei varsinainen vesikoira ole. Ja kun tulosta ei kuitenkaan olisi tulossa, koska kolmea hylsyä alla.
Seuraava aamu valkeni myös sateisena. Unna ja Piksu olivat vuorossa heti aamulla, Tuuni vasta iltapäivällä. Tässä kuva kisakentästä, kun menimme kisapaikalle. Ei ehkä ihan katossa tunnelmat olleet siinä vaiheessa.
Piksun kanssa meni rata ihan hyvin, luulin, että tultiin vitosella maaliin. Mutta olikin ilmeisesti hypännyt renkaan sivusta ja tuloksena siis hyl.
Piksun SM-kuvat Tuula Pullinen
Seija ja Unna tekivät hyvän nollan, vaikka sellainenkin mahdollisuus oli, että Unna ei liikkuisi mihinkään tuolla kentällä.
Tuunikin teki kelpo nollan iltapäivällä ja Seijan molemmat koirat finaaliin!
Sitten alkoikin pitkä odotus...Medien finaalit alkoivat ehkä noin
klo 19.30, joten pitkä päivä koirilla odotella ja toki ohjaajallakin.
Tuuni sai finaaliradalla pari virhettä, mutta tulos kuitenkin. Unnan suoritusta jännitin niin mahdottomasti etten pystynyt sitä edes katsomaan. Ihan superradan olivat kuitenkin vetäneet ja lopputuloksissa Unna sijalla 7!!!!! Jollekin on luotu kisahermoja ja mahtava taistelutahto! Viime vuotinen sijoitus parani kuusi pykälää ja jos sama tahti jatkuu, niin mikäköhän on ensi vuoden sijoitus :)
Käytiin samalla reissulla katsomassa Pomppaloikan schapevauvoja. Ja voi mahdoton, kun oli näppärän näköisiä ja oloisia pentuja! Useamman olisin voinut itselle ottaa.
Kun me hinkattiin agilityä, niin näyttelymenestystä toivat Ruotsissa Juni (HV Jane of the Jungle) ollen ROP ja Rovaniemellä 11-kuukautiset sisarukset Elmeri (HV Looping Louis) ja Nasta (HV Lovely Loulou) nappasivat molemmat sertit.
Elmeri ja Nasta, kuva Minttu Merivirta
Nyt kirjoittelen tätä karsintareissulta Suomen Turussa, tai no Liedosta. Tai siis meillähän ei niitä karsintatuloksia Piksun kanssa ole, joten me käytiin misseilemässä erikoisnäyttelyssä Nastolassa erinomaisen arvoisesti. Tack och adjöö. Mutta kiva oli katsella kauniita schapeja hyvässä ilmassa ja mukavassa seurassa. Elmeri oli myös esiintymässä saaden nyt H :n.
Näyttelyistä porhalsin tuhatta ja sataa takaisin Lietoon, jossa Seija jatkoi hienoja suorituksia tehden viikonlopun aikana neljä nollaa viidellä radalla sijoittuen loppujen lopuksi sijalle 18! Nollaprosentit kohdillaan niin kotikisoissa kuin arvokisoissa.
Ensi vuonna yritetään Piksun kanssa olla mukana. Onhan nuo kyllä sellaiset karkelot, joista ei halua olla pois. Toki turistinakin oli oikein mukavaa. Nämä ajokilometrit vaan alkaa vähän nyppimään. Tälle päivälle autossa istumista takana nyt
10 h ja edessä vielä muutama tunti. Ensi vuonna saa taas ajella arvokisoihin pitkää päivää, mutta toivotaan, että vuoden 2017 kisat olisivat jo hiukan ylempänä.
Meidän Paula Paukkupyllystä on muuten kuoriutunut melkoinen vesipeto! Ja se todellakin ui, kun muut tykkää enemmän vain lorkkia ja maata vedessä. Toki sillä reppanalla on niin lyhyet jalat, että pakostakin joutuu uimaan, että pysyy muiden mukana. Paulan säkä on muuten 36,5-37 cm eli melkoinen töppöjalka on. Ja varsinainen tuholainen myös...huoh.
Päivitetäänpäs tänään 29.7... Jäänyt tämä teksti blogiin laittamatta eli teksti kirjoitettu 4.7.
Tässä välissä olen lomaillut ja koirahommat olleen ihan jäissä. Elokuussa taas baanoille ja harrastamaan!
]]>
