No niin mistähän sitä aloittais...Ollaan nimittäin kisatti viime aikoina oikein urakalla, mutta tuloksien puolesta yllättäen taas blaah-luokkaa. ..

Aloitetaanpa Kajjjaanin agikisoista, jonne lähettiin täältä oikein linja-autolla. Porukka kutistyi kutistumistaan kisapäivän lähestyessa, silloin alunperin kun reissua suunniteltiin lähtijöitähän oli ihan pilvin pimein. Oli se aika hauskan näköistä kun oli iso linja-auto ja siellä perällä kökötti muutama ihminen. No olihan meitä kymmenkunta. Kerho ystävällisesti sponssas matkaa sen verran ettei kustannukset nousseet ihan mahdottomiksi ja päästiin reissu toteuttamaan. Lähtö oli melko aikaisin eli yhden aikaan yöllä...Yritin nukkua kovasti, mutta turhaan, ei onnistunut. Pirteänä siis uuteen päivään. Kisat alkoivat ykkösluokilla klo 8. Me päästiin vauhtiin joskus kolmen? aikoihin. Kolmosille oli kolme kisaa. Nyt yritän muistella miten ne meni...Eka radalta tais tulla puhdas nolla, joo niin oli. Ja toinen rata oli katkera pala; siinä oli yks sellainen hankala kohta, jota pähkäilin kovasti ja ratkaisun siihen keksin heti startin jälkeen. No tässä kohdassa aikaa paloi reilusti, hylky ja kielto oli lähellä, mutta puhtaasti selvittiin. Aikavirhettä tuli sekunnin verran. Eli tulos 1 piste jotain. Kolmas rata meni ihan hyvin,  yhden takaakierron vein huolimattomasti ja ei lähtenyt hyppäämään eli kielto saatiin. Ihanneaikaan kuitenkin, tulos5.  Arpajaisista voitin koiranruokaa ison säkin, joten jotain tuomista tältäkin reissulta oli. Kisat loppuivat joskus yhdeksän jälkeen illalla ja kotona oltiin kolmen aikoihin. Onko järkee vai ei...Ei. 

Seuraava viikonloppu olikin urakointia agilityn tiimoilta Tornion kaamosrallissa. Kisat meni aikalailla penkin alle. Saatiin yks puhdas nolla ja yks yliaikanolla, kymppi ja loput hylkyjä. Ei paljon kerrottavaa jälkipolville.

Seuraavat agikisat tammikuun lopussa Torniossa. Saas nähä osaako Ruusu vielä silloin mitään eli pääseekö kisaamaan.

Kaikista katekrin pala oli kuitenkin viime viikonlopun tokokisat, joista en ole ehkä toipunut vieläkään... :( snif.  Meidän tämän vuoden tavoitethan olin tokon osalta se voi1, kaks kakkostulosta on plakkarissa, joten viimeinen mahdollisuus saada se. Arvaapa saatiinko? Ei.  Ja ei sekään niin harmita jos ois möhlänny niissä meille vaikeissa liikkeissä, mutta MINÄ kämmäsin ihan itse kaks meille ihan niin maanperusteellisen helppoa liikettä!

Paikallaolo hyvä, 10.

Seuraaminen Napiksi hyvä. Siis ei edistänyt ihan kauheesti vaan seuras aikalailla oikeassa paikassa, 9.

Liikkeestä istuminen. Tässä liikkeessä ei ikinä ongelmaa, mutta mitä tekee Riikka...Käskytän koiran ihan päin peetä ja se jää seisomaan. Rupesin muka jotenkin varmistelemaan ja käännyin koiraan päin ja sanoin käskynkin ihan väärin. ARGH!!! no tästä siis 0

Luoksetulo ihan täydellinen; tuli lujaa, pysähtyi kuin seinään, aivan huippu! 10

Hyppynouto. Tämä liike on helpoista helpoin. Ei olla itse asiassa kovasti treenattukaan, koska vaan niin helppo. No ei sitten ollutkaan. Heitin kepakon vinoon ja koira kiersi esteen takaisin. Ei käynyt mielessäkään jotenkin korjata sitä hyppäämään, koska eihän se ole ikinä kiertänyt. No nyt kiersi. 0

Tunnari tosi hyvä. Ei häseltänyt vaan nosti heti oman, ei pureskelua, nopea palautus. 10

Metallinouto hyvä, 10.  Tämä on meille aina ollut hyvä ja helppo liike, joten ois sopinut kuvioon, että sekin ois menny pieleen...

Ruutua jännitin, se meillä aika epävarma. Hyvin juoksi ruutuun, tarvi toisen seiso käskyn pysähtymiseen, koska jäi haistelemaan ruutua (ts.etsimään makupalaa). Oisin voinut tietty käskyttää sen toisella käskyllä suoraan maahan, mutta en hoksannu. Tässä siis tuli yksi ylim. käsky, muuten oikein hyvä, 8.

Kauko-ohjaus on se meidän murheenkryyni, koska edistää edelleen. Asennonvaihdot meni hyvin, mutta edisti taas, ei onneksi koko mittaansa, joten ei nollille mennyt. Tästä 6.

Kokonaisvaikutus 10. Tuomari kehui kovasti ja sanoi, että ollaan edistytty hurjasti viime kerrasta kun se on meidät nähnyt. Meistä tulee kuulemma tätä vauhtia suomenmestareita kohta...joo-o. Olihan se kiva kuulla, mutta mieli oli kyllä niin maassa, kun tajusin ettei se ykkönen nyt oo mitenkään mahdollinen.

Tulos 242 pistettä ja kakkostulos, luokkavoitto (2 koiraa...)

Niin ja tuomari oli Marja-Leena Hituri

Siis mua harmitti niin paljon, että en muista onko ikinä kisoissa harmittanut, hyvä etten itkuun purskahtanut... Tosi hauska harrastus :) Koko ajan mielessä pyöri nuo kämmätyt liikkeet, seuraavan yönkin vielä niitä pähkäilin. Ärsyttävää itseltä, että noin tosissaan ja vakavasti epäonnistumisen otin, yleensä en epäonnistumisia jää miettimään tai ne mieltä masenna. No ei auta muuta kuin uutta matoa koukkuun, seuraavat kisat helmikuussa. Ens vuodelle sitten enemmän tavoitteita; pitäis saada voi ja evl ykköset. Jepujee.

Seuraavat karkelot on Helsingissä parin viikon päästä. Ihan turistiksi lähen hengaileen jos vaan kyytipolitiikka järjestyy. Luva on kehässä, joten sitä jännätään. Oon miettinyt ilmoittaisinko Ruusun/Napin tai Surun Kajaanin tamminäyttelyyn. Supi täyttää 10 vee, joten siksi se. Nappi ei oo pariin vuoteen kehässä käynyt, joten vois olla ihan kiva viedä se. Tosin tiputtaa karvaa koko ajan. Ja Ruppanaa vois käydä näyttämässä muuten vaan, vieläkö se on H:n arvoinen :) On se ehkä hiukan massaa saanut, mutta aikamoinen rimpula se on. Eikä karvaakaan nimeksi. Tämä viikko aikaa miettiä.

Niin ja meinas tärkeä uutinen unohtua eli Luva kävi silmätarkissa. Monen tohtorin luona oli käynyt (siellä joku koulutus menossa) ja täysin terveet silmät on! Samoin polvet tarkastettiin, ne 0/0, hyvähyvä! :) Keväällä sitten loput kuvaukset.