Eli siinähän ne tärkeimmät  viime viikoilta, töitä on tehty kovasti. Meillä on töissä kasautunut sairaslomia mitä erinäisimmistä syistä ja sijaiset on kortilla, joten pienellä porukalla paiskitaan ison porukan työt.  Ensi viikko on ehkä kaikista pahin, kun tulee pääsiäislomat vielä sairaslomien päälle. Ja kun osastonhoitajakin on lomalla niin minulla ois sitten vetovastuu tuosta firmasta. Että jos toivoa saa niin toivoisin, että olisi jo torstai...

Agia oon käyny Ruusun ja Unskin kans treenaan kerran viikossa, Nappi ollut juoksussa, joten ei olla sitten treenattukaan. Pääsiäisenä olisi meidän seuran järjestämät kisat Pellossa pe+la. Menen kaikilla kolmella kaksi starttia per päivä. Toivottavasti Rusakko ei ainakaan ihan eka kisassa nouse kolmosiin tai saan laukkoa jatkuvasti radalla. Toivon kuitenkin, että se sinne jollakin radalla nousisi. Mutta sille tuntuu aina tulevan jokin pikkuvirhe tai vähän isompikin virhe kun ehtii tehdä niiin paljon enemmän kuin nuo mun muut kisakoirat. Ruusuhan olisi todella hyvä jos kaikki menisi radalla nappiin, onneksi ohjaaja osaa aina tupeksia jotain...

Meillä olisi toukokuun alussa, olisiko äitienpäiväviikonloppuna myös meidän kerhonmestaruustokokisat, johon mun piti vielä talvella osallistua Ruusun ja Napin kanssa. No tämä kevät tulikin odotettua nopeammin niin ilmoitin ainoastaan  Napin. Ohjatuissa harjoituksissa ei ollakaan käyty sitten syksyn ja muutenkin treenit voi laskea yhden käden sormilla. No onhan tässä muutama tehokas treeniviikko jäljellä kunhan vain saisi aloitettua sen tehokkaan treenaamisen. Ruusua en sitten viitsinyt ilmoittaa kun sen kisakuntoon saattamiseen ei liitä muutaman viikon treenit. On se kumma etten saa opetettua tuota koiraa edes tekemään alo-luokan liikkeitä. No tänä vuonna on ihan pakko kyllä saada se kisakuntoon! Eli tavoitteena tälle vuodelle alo1, sanotaan se ääneen niin pakkohan se on sitten toteuttaa.

Laitan kuvan Iitasta (HV Ida Hubbard), joka asustelee Oulussa. Iitalla pyyhkii hyvin, on reipas ja aktiivinen pikku schapetyttö. Kuva on jo useamman viikon takaa, en ole vain saanut aikaiseksi laitettua sitä koneelle...

Sitten surullisiakun uutisia. Meidän Minnie on nyt enkelinä koirien taivaassa

Festivo Quella 13.4.1996-14.4.2011

Kun niin käy, että minusta tulee hauras ja heikko
ja kivut häiritsevät untani,
niin sinun on tehtävä mitä on tehtävä
sillä viimeistä matkaa ei kukaan ole estävä.
Sinä tulet surulliseksi - minä ymmärrän.
Älä anna surusi estää sinua,
sillä tänä päivänä, enemmän kuin koskaan ennen,
rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan.
Meillä on ollut niin monta hyvää vuotta.
Et haluaisi minun kärsivän,
kun aika koittaa, anna minun mennä.
Vie minut sinne missä he auttavat minua,
mutta, pysy luonani loppuun asti.
Ja pidä minua lujasti ja puhu minulle,
kunnes silmäni ovat sulkeutuneet.
Tiedän, että aikanaan, sinäkin huomaat,
se on ystävyyttä, jota minulle osoitat.
Älä sure sitä että sen täytyy olla sinä,
jonka täytyy tehdä päätös.
Olemme olleet niin läheisiä - me kaksi näinä vuosina."
"Saanko lähteä nyt?
Luuletko, että hetki on oikea?
Olen elämänpolkuni kulkenut ja parhaani tehnyt.
Saanko siis astua toiselle puolen
ja vapaaksi päästä?
Aluksi en tahtonut lähteä,
taistelin kaikin voimin.
Mutta nyt jokin tuntuu kutsuvan minua
Kohti lämmintä ja elävää valoa
Tahdon lähteä
Tahdon todella. On vaikeaa jäädä. Parhaani yritän ja koitan hetken tässä olla,
Niin sinä saat minusta vielä kerran huolehtia
ja minä kokea suuren suurta rakkautta.
Tiedän, olet surullinen ja sinua pelottaa,
sillä tunnen kyyneleesi, jotka turkkini kostuttaa.
En ole kaukana.
Kiitos, kiitos että olet minua rakastanut.
Tiedäthän, että minäkin rakastan sinua, Siksi on niin vaikea sanoa hyvästi
ja päättää tämä elämä luonasi.
Joten, pidä minua lähelläsi vielä kerran,
ja sano sanat, jotka toiveeni ois,
koska välität minusta tuhannen verran,
annat minun nukkua pois."