Voi mahdoton mistähän sitä edes alkaisi kirjoittamaan. Paljon on kesän aikan tapahtunut ja tehty, tunneskaalaa menty suunnattomasta ilosta ihan hirveeseen suruun. Pidin eka kertaa elämässäni viiden viikon kesäloman ja oli kyllä niin mahtavaa, että kärvistelen ensi talvenkin ilman lomia ja aion pitää ensi kesänä samanmoisen satsin.

Kesähän alkaa kesäkuusta eli kävimme kuun alussa Saariselällä kisoissa koko perheen voimin pe-su. Ilma oli kuin morsian; kaveri valitteli Helsingin päässä koiranäyttelyssä mahdotonta helletta ja sitä että oli päässyt palamaan. Meikäläiset kaivo villahousuja laukunpohjalta agilitykisoissa. Istuttiin siis oikeesti makuupussissa kehän reunalla katsomassa kisoja sen mitä tarettiin katsoa. Tuolla kisoissa oli tarkoituksena "hakea" Napille helppo nollavoitto, joka sitten tulikin viimeisessä startissa sunnuntaina itkujen ja hammastenkiristysten jälkeen. Nappi teki viikonlopun aikana kolme nollaa ja kaks hylsyä. Kahdessa kisassa tuli toiseksi nollalla ja tosiaan siinä yhdessä sitten vihdoin voitti. Tuo yks hylsy oli niin karsee kun oltiin tulossa maaliin ainoana koirana nollalla reilusti ihanneajassa, niin koira menee viimeisen esteen vääriin! Olin niin niin niin kettuuntunut etten ole ikinä ollut koirakisoissa tai en ainakaan muista. Ruusu juoksi viikonlopun aikana muistaakseni neljä hienoa hylsyä :)

Seuraavana viikonloppuna oli Nastolassa agin SM-kisat, jonne tiensä olivat suorittaneet Unna ja Napa. Tuija ystävällisesti majoitti koko köörin sinne, kiitosta vain!! :) Kisat meni ihan jees, molemmilla koirilla päästiin finaaliin asti, jossa sitten ryssinkin Napin radan heti alkuun ja Unnan radan vasta lopussa. Mutta hyvä kokemus oli meille kaikille.

SM-kisoista suunnattiin samantien kesälaitumille. Vinski tuli pohjoisesta tyttöjen kanssa ja treffattiin sitten yllätys yllätys Lempäälän Ideaparkissa. Lomailu oli ihanaa, kohokohtana Ruotsin reissu ja siellä Kolmården ja Vimmerby.

Tässäpä muistoja tuolta reissulta. Ihan huippu paikka tuo Kolmården, ei voi kuin lämpimästi suositella.

Ja Vimmerby

 

Pepin kotitalo

Ja Vaahteramäen Eemelin

Täällä asuu Katto-Kassinen

Ja olihan siellä paljon paljon muutakin, mutta ei jaksa enään latailla noita kuvia.

Ruotsin reissun jälkeen oli vuorossa MM-karsinnat Seinäjoella. Oltiin täysihoidossa Sarin luona Kauhavalla Napin kanssa. Seija ja Tuija ajelivat sitten Rovaniemeltä Unnan kanssa paikalle. Tuijalle tuli hiukan paineita Tiukun koulutukseen, kun eka kisat mitä kävi katsomassa olivat MM-karsinnat :) Eka startti jännitti ihan hirveesti. Kun se oli suoritettu läpi niin jännitys laukesi ja loput startit menivätkin sitten  normaalissa kisajännityksessä. Kauheeta kun en enään muista tuloksia, mutta olikohan niin, että Unna juoksi kaksi nollaa ja Nappi yhden. Kumpikaan koira ei ollut oikein parhaimmassa terässä. Finaaliin ei päästy, oltiin Napin kanssa eka pudonneet ja Unnan kanssa toiset...No saipahan sitten seurata sunnuntaina rauhassa finaaleja. tai no jännitettiin ihan hirveesti miten meidän edustajan Emman ja Linuksen käy, ja hyvinhän niiden kävi, pääsivät maajoukkueeseen!! Ja kannatti päästäkin kun arvokisoissa saavuttivat Pm-pronssia ja MM-kisoissa hienosti sijalle 18. Aivan huikeaa! Ei ihme, että me aina Emmalle hävitäänkin :)

Unna karsinnoissa

Mun pikkuinen <3.  Napin viimeinen kisa...

Agikisoja ollaan käyty ahkerasti täällä pohjoisessa elo/syyskuussa. Ja hyvin on kyllä menneet! Nollia ollaan kerätty kovasti, sen verran, että Ruusulla on kasassa kaikki tulokset ensi kesän SM-kisoihin ja MM-karsintoihin. Unnalla on liikaa hyppynollia, eli tarviitsee vielä yhden aginollan ja yhden nollavoiton, jotta silläkin nuo samat oikeudet olisi. KV-kisoissa Rovaniemellä Ruusu voitti lauantaina kisan ja sai Caciagin ja agisertin, Unna tuli toiseksi ja sai Vara-Caciagin. Oli kyllä hienoa! Seuraavan päivänä Ruusulle vielä vara-Caciag. Ruusu on ollut kyllä viime kisoissa iskussa, viimeiset kymmenenen kisaa = 9 nollaa ja yksi vitonen. Unnalla myös melko hyvä nollaputki takana. Viimeisimmät kisat ovat olleet piirimestaruuskisat 17.9. Siellä molemmat koirat juoksivat kolme starttia + joukkueradan. Onnistuin sähläämään Unnan eka agiradan ohjaamaan sen suoraan väärälle esteelle, toiselta radalta vitska ja viimeisesltä nolla. Kaksi viimeistä rataa olivat PM-ratoja, joten Unnan sijoitus piirimestaruuksissa oli 5. Ruusu tahkosi nollia joka startista (ja niitä kakkossijoja, jota sillä on itse asiassa lähes kaikki kolmosten nollaradat...huoh). Sen verran hyvin juoksi kuitenkin, että voitti Lapin kennelpiirin piirinmestaruuden!!Joukkuepiirimestaruudet ratkottiin yksilökisojen perään. Meidän joukkueessa kisasivat sisarukset Ruusu, Unna ja Luva sekä minä, meidän kaverina oli vielä Nora ja pumi Ressu. Ja niinhän siinä sitten kävi, että voitimme 0-tuloksella myös joukkuepiirinmestaruuden! Upea päivä.

Bongasin pari kuvaa ko.kisoissa Henri Luomalan sivuilta, omaa kameraa ei tietenkään ollut mukana...

Unna juoksee, kuva Henri Luomala

Ja Ruusu pujottelee

Tuoreet piirinmestarit tulleet juuri maaliin. Ohjaaja on vähän iloinen :)

Epämääräinen seurakunta palkintojenjaossa joukkuekisan päätteeksi

 

Tapaus Luva. Mun sijoituskoira Luva tuli meille terapia/kisakoiraksi elokuussa. Luva oli ilmoitettu elokuun vika viikonloppu Ouluun agikisoihin sekä Raahen koirakerhon pm-joukkueeseen. Jossu hajoitti kuitenkin polvensa alkuviikosta sillä seurauksella, että se leikattiin kisoja edeltävänä päivänä. Niinpä siinä kävi sitten niin, että minä huomasin olevani Luvan ohjaksissa kymmenen minuutin pikasulkeisten jälkeen. Ja hyvinhän ne kisat meni, Luva sai nollavoitolla siirron kakkosiin! Niinpä sitten kyselinkin Jossulta kisojen jälkeen voisikohan Luva tulla Napin tuuraajaksi pahimpaan ikävään ja minä voisin muutamat kisat sen kanssa täällä pohjoisessa kisata. Niin se Jossu sen uskalsi meille Luffen luovuttaa ja Luffe on kyllä tehtävänsä hienosti hoitanut. Ihan upea otus! Täällä se majailee niinkuin olisi aina ollut, ei hötkyile eikä ressaa mistään ja on oma huoleton reipas itsensä. Pientä jännitystä se on kyllä viime viikolla aiheuttanut reilun neljän tunnin "metsälenkillänsä". Luva oli vissiin löytänyt hyvän vainun :) Kyllä oli hymy hyytynyt siinä vaiheessa kun sitä etsittiin. Hui olkoon.

No takaisin Luvan kisaohjelmaan. Luva ilmoitettiin Rovaniemelle yhteensä neljään starttiin ja Torniooon kahteen. Rovaniemeltä se sai molempina päivinä yhdet nollat ja Torniosta vielä viimeisen, joten sehän tarkoitti sitä, että meillä oli uusi kolmosluokkalainen :) Tästä saa taas Jossu jatkaa sitten eteenpäin.

Napin pikkuvauvat ovat kiertäneet kesällä jonkin verran näyttelyitä. Kemissä esiintyivät pikkulapsista Tähti, Lätsä, Liinu, Tuuni, Tiuku ja Iita. Isommista lapsista oli paikalla Unna, Täplä ja Luva. Hienosti meni koko kööri, kyllä kasvattaja oli ylpeä hienosti käyttäytyvistä koirista. Luva oli ROP, Tuuni ROP-pentu ja Tähti VSP-pentu. Tuuni kävi vielä Torniossa pentunäyttelyssä ollen taas ROP-pentu.Jeccu on kierrellyt etelässä näyttelyitä ollen VSP-pentu ja ROP-pentu. Ekasta junnuluokan näyttelystä sille napsahti sitten EH, hieman on pikkupoika vielä keskenkasvuinen, niinkuin tuossa iässä on luonnollistakin...

Niin ja meinasipa unohtua tuo meidän uusi perheenjäsen. Eli meille tupahti heinäkuun lopussa vääränrotuinen koira, bordercollie Vinsentti (Dumf&Galwy International). Vinsentti lenteli Saksanmaalta Vinskin harrastuskoiraksi. Kiva koira, jos vain olisi schapendoes. Eikun oikeesti, oikein miellyttävä otus on. Mutta ne on niin vakavamielisiä nuo bortsut. Muuta moitetta en koirasta löydä kuin se, että siltä puuttuu toinen kives...pikku juttu...No toivotaan parasta, että se vielä sieltä laskeutuisi aloilleen. Nyt on poika nelikuinen, jotta alkaahaan tuo vähän jo huolestuttamaan.

 

Jospa nyt saisin tiuhemmin päivitettyä tätä blogia, niin muistais edes puolet asioista. Mutta nyt muistui nämä. Viikonloppuna lähdemme pikku ajelulle Lietoon TopTeam-karsintakokeeseen. Mutta siitä sitten myöhemmin lisää. Jos on jotain kerrottavaa...Tänään tuli paperit sieltä ja sellainen miellyttävä yllätys, että siellä on koiran taidontarkastuksen lisäksi ohjaajan kuntotesti, OMG!