No niin, olisikohan aika siirtää tämäkin blogi uudelle vuodelle…Kerran jo yritin ja pitkän raapustuksen jälkeen onnistuin jostain syystä takomaan delete-nappia sen verran hanakasti, että koko teksti hävisi.

Joulukuun olemme olleet Unnan ja Ruusun kanssa agitauolla, treenejä jatkettiin sitten tammikuussa uudella innolla. Pikkuisen alkoi jo tuo tiivis kisaputki vaatimaan veronsa. Nyt  on viimeiset kisat olleet marraskuussa, sitten käymme parin viikon päästä kisat Luleåssa ja sen jälkeen vasta pääsiäisenä Pellossa. Kun ei ole pakko noita nollia jahdata niin säästelemme kisoja kevättä ja kesää varten.

Viikonloppuna meille tulee Englannista Lee Gibson viideksi päiväksi kouluttamaan käyttökoiralaisia. Menen Ruusun kanssa la, su ja ke. Tarkoitus oli treenata yksi päivä noista Unnan kanssa, mutta rontti aloittikin tällä viikolla juoksun. Pidän itse kovasti Leen selkeästä suoraviivaisesta tehokkaasta ohjauksesta ilman turhia kikkailuja. Perusohjaus kunniaan! Englantikin vääntyy jollain lailla tai ainakin ymmärrän suurin piirtein mitä hän tarkoittaa, itsensä ilmaiseminen tuottaa jonkin verran hankaluuksia, kun en ole mikään kielinero. Leehän oli viime keväänä kouluttamassa meitä ja nyt saa shokkihoitoa, kun tulee koulutusreissulta Etelä-Afrikasta suoraan -30 pakkasiin.

Tosiaan nuo pakkaset ovat kestäneen viikon ajan ja koirien lenkkeily on ollut melko vähäistä. Pihalla ovat käyneet pissamutkat ja sitten sisälle. Ruusua ei innosta oikeastaan lainkaan ulosmeno, se on sen verran mukavuudenhaluinen, Vinsentti on aina yhtä innokkaasti menossa ja kohta hyppiikin sitten olohuoneen ikkunaa vasten, että pääsisi sisälle. Sillä on tosiaan tuollainen kiva tapa istuskella terassilla ja katsella hoksaisiko joku päästää sisälle ja jos mitään ei tapahdu ne meinaa tulla lasin läpi sisälle. Ruusussahan ei tekemättömyys näy ainakaan vielä mitenkään, mutta Vinsentillä on T-Y-L-S-Ä-Ä. Kantaa lelua lelun perään heitettäväksi ja revittäväksi ja puree jatkuvasti jotain hajalle. Tyttöjen Pet Shop-kokoelmissa ovat lisääntyneet päättömien eläinten määrät… On sillä jotain tottisjuttuja yritetty välistä vääntää, jotta ei ihan menisi kaikilla hermot.

Niin käydäänpä sitten vielä paluu menneisyyteen eli messarin reissuun.  Tulokset olivat hienot, löytyvät minun PÄIVITETYILTÄ kotisivuilta www.highvolts.net.  Kiitos Saara niistä!

No itse reissu oli ratkiriemukas, ihan loistoporukalla matkustettiin. Lähdettiin perjantaina kuuden emännän ja kolmen koiran voimin matkaan pikkubussilla. Perille Helsinkiinkin päästiin jossain vaiheessa, itse asiassa noin neljän aikoihin aamuyöllä. Kiitos Liisalle, urhealle kuskille, joka  oli kuskina raskaimmat viime sadat kilometrit. Tais porukka hyytyä yks kerrallaan makaamaan jonnekin auton  nurkkaan kuola poskella, vaikka puhe oli ettei kukaan aja yksin, aina on joku hereillä kaverina.  Onneksi schapet oli vasta iltapäivällä niin ehdimme ottaa muutaman tunnin torkut tässä välissä.  Messaariinkin löydettii n aika näppärästi ja autokin saatiin parkkiin. Sitten jännittämään kehää. Voi kun oli ihan hirveän kamalan jännittävää katsoa kehän reunalla noiden kasvattien menoa. Alan ymmärtää Seijaa kun se luikkii aina jonnekin mahdollsimman kauas Unnan agiratojen ajaksi J Kaikki esiintyivät ihan tosi hyvin ja saivat hienot  arvostelut. Kyllä siinä meinasi olla tippa linssissa meikäläisellä. Nappikin seurasi varmaan ylpeänä pilvenreunalla lapsiansa J

Laitan tähän vielä kasvattajaluokan arvostelun Tuijan kääntämänä

"Erinomainen roturyhmä. Kaikki erittäin rotutyypillisiä. Hienot leveät kallot. Hyvä pituus-korkeussuhde. Erittäin iloisia liikkeessä. Kaksi ja kaksi erittäin samanlaista."

Meidän messarin ensikertalaiset pääsivät sitten heti ekalla kerrallansa suoraan isoon kehään valonheittimien saatossa juoksemaan. Ja se vasta hauska juttu olikin, ollaan videolta sitä muutaman kerran kelattu ja aina naurattanut yhtä paljon. Ihanat te! J

Sunnuntaina tulokset olivat taas hienot ja tunnelmakin sen mukainen. Laitan tähän nyt pelkästään sen kasvattajaluokan arvostelun, taas kopsattuna Tuijan sivuilta…

"Erittäin hyvä ryhmä. Erittäin tyypilliset schapendoesit. Kaikilla on hyvät päät, tasapainoinen kroppa ja hyvät liikkeet. Seuraavaa lausetta en muista mitä se selitti mutta käski vaan jatkossakin Riikan pitää huolta hyvistä kropan malleista :) Täydelliset luonteet."

Iso kehä päätettiin jättää tällä erää väliin, että kaikki pääsisivät katsomaan ryhmäkilpailuja. Ei ihan loppuun asti katsottu vaan aloimme hissukseen laskeutumaan pohjjoista kohti.

Seuraavana päivänä käyttiin moikkaamassa Keskisen poikaa Tuurin kyläkaupassa ja ihan hyvät tienestit se meiltä sai. Pari nimeltä mainitsematonta innostuivat ehkä vähän liikaa…mutta tällä kertaa se en ollut minä!

Aamuyöstä taidettiin olla sitten takaisin Rovaniemellä, onneksi seuraava päivä oli vapaapäivä! Mutta ihan huippu reissu oli, naurettiin muutama vuosi ikää lisää. Toki menestyksellä oli varjopuolensakin ikävien huhupuheiden myötä, ihme että näyttelymenestys saa sellaista aikaan. Mutta onneksi asumme täällä kaukana pohjoisessa eikä tarvitse sotkeutua moisiin vaan voi nauttia koiraharrastuksesta itsestään ilman sen ikäviä lieveilmiöitä.

Lisää näyttelymenestystä on tuonut Jeccu-patteri saatuaan tammikuussa ensimmäisen sertinsä olemalla VSP. Komea poika J

Mitähän muuta. Niin meille on muuttanut jänes! Sellainen kääpiöluppakorva Namu. Valkoinen suloisuus, niin kuin pieni pehmoeläin. Koiratkin ovat jo sopeutuneet siihen jo sen verran hyvin, että Namu saa loikkia talossa vapaasti, eivätkä ne syö sitä suihinsa.

Niin ja Ruusu kävi ekoissa tokokisoissaa pari viikkoa sitten. Oli kyllä taitava rekku ja voitti luokkansa melkein täysillä pisteillä. Olen kyllä tosi tyytyväinen Ruppanan suoritukseen, kun epäilin mahtaako siitä tulla kisoissa ihan reppana kun ei saa palkkaa. Mutta mitä vielä, se vaan nousi koko ajan kisan edetessä! Huippukoira J Mitään palkattomuustreenejähän me ei tietenkään olla vielä ehditty treenaamaan…

Nyt loppuu tämä jorina, yritän tänä vuonna kirjoittaa ahkerammin kuin viime vuonna.

Ai niin, olenhan aloittanut kuntoilun, että jaksaisin juosta Ruusun ja Unnan kanssa paremmin agilitybaanoilla, niin ja laihtuisin jonkun kilon…Olen käynyt reippaasti urheiluopistolla jumpalla, lisäksi työpaikan sählyvuorolla. Yhteensä noin 4-5 x vkossa. Vielä ei tuloksia nähtävillä, mutta jos meno jatkuu samanlaisena niin ehkäpä jo kk:n kuluttua. Tai parempi ois näkyä tai menee usko koko kuntoiluun!