En muista oliko mulla tavoitteita tälle vuodelle, en ainakaan löydä mistään. Mutta nyt kun miettii niin kai me varmaan sen verran saavutettiin kuin osasin odottaa.
Ainakin se oli tavoitteena, että Ruususta tulee AVA ja niinhän siitä tulikin.Se hyppyvalio jäi vielä saamatta molemmilta, vaikka ehkä sellainen kaino toivomus olikin. Tosin epärealistinen, sillä marraskuussa tuli molemmille vuosi ekasta hyppysertistä ja sen jälkeen oli vain yksi hyppykisa (jossa itse asiassa valioarvo liipaisi läheltä, kun Unski nollalla toinen ja Ruusu kolmas).
No munhan piti varmaan laihtua ja saada kuntoa parannettua. Tämä projekti toimi vielä hyvin toukokuuhun asti, kunnes tuli repsahdus ja jumpat ja spinningit jäi. Repsahdus jatkuu edelleen...ja on itse asiassa vain pahentunut.
Nyt tein itse asiassa pitkästä aikaa uudenvuodenlupauksia, joista yksi on herkuton helmikuu, siis täysin ilman karkkia, jäätelöä, pullaa jne.Jos repsahdan niin joudun siivoamaan Ilonan huushollin ja pesemään ikkunat. Tämä on siis pakko hoitaa kotiin, sillä Ilonalla on iso kolmikerroksinen talo!
Tein muitakin hienoja päätöksiä; yritän olla vähemmän kyyninen ja enemmän positiivinen, siinä onkin työmaata. Ja sitten pitäisi pystyä olemaan nalkuttamatta Vinskille kuukauteen
No takaisin asiaan. Eli menneeseen vuoteen. Itse asiassa, kaikkihan on täällä blogissa ehkä jo mainittukin, siis tuloksellisesti, joten en niin tarkkaan jaksakaan käydä läpi. Mutta hienoja hetkiä niin omien koirien kuin kasvattien puolesta. Surullisia oli Jecun kyynärätulos (2/0), irtopala, joka operoitiin. Onneksi kaikki meni erinomaisesti ja Tuija hoiti kuntoutuksen mallikkaasti niin poika on iskussa taas. Harmitti vaan ihan suunnattomasti Tuijan puolesta, joka kuitenkin ensisijaisesti haki itselleen harrastuskoiraa ja sitten kävikin näin. Tai ainakaan agilityyn ei voi panostaa samalla lailla kuin alunperin ajatus oli.
Useampi kasvatti aloitti agilityuran (Tuuni, Lätsä, Tiuku ja Tähti) ja ovat pärjänneetkin vallan mainiosti. Tää on niin ylpeä teistä
Samoin näyttelyistä on joitain sertejä metsästetty. Liinu on valloittanut lammasniityt Sannan kanssa, huikeaa menoa nuoren koiran kanssa. Ja tärkeimpänä, kaikki ovat olleet omistajilleen hyviä ystäviä arjessa. Kiitos kaikille! Itse olen maailman huonoin yhteydenpitäjä, vastailen aina viesteihin ja puheluihin miten sattuu. Mutta ihana kun kuitenkin jaksatte olla yhteydessä tänne päin, kuulumisia on aina yhtä mukava kuulla.Omien koirien kanssa on koettu suuria ilon hetkiä, mutta myös suuria epäonnistumisia. Itselle raastavimpia hetkiä oli SM-kisojen finaalirata sekä karsintojen viimeinen rata Unnan kanssa. Molemmat menivät pieleen. Odotuksia kuitenkin oli ladattuna ja pettymys itseen oli ihan valtava.
Seijalle kuuluu iso kiitos tsemppaamisesta kaikissa tilanteissa. Oli iloa tai surua niin sitä on aina mukavampi jakaa jonkun kanssa. Paljon on reissuja tehty ja toivottavasti tehdään jatkossakin ja pystyisin itse olemaan apuna, kun Seija itse kiitää Tuunin kanssa
No mitä ensi vuonna?
No ne hyppyvalion arvot Unnalle ja Ruusulle. Arvokisat molemmille. Ehkä kisaamaan agissa Vinsentin kanssa,
Piksulle joku näyttely. Toko kysymysmerkkinä Piksulle ja Ruusulle, Vinski kisaa Vinsentin kanssa, ehkäpä avo+voi?
Sitten yksi suuri kysymys, jota olen alkanut pyörittelemään viime aikoina. Ruusulle pennut?
Olen aina sanonut ja pitänyt itsestäänselvyytenä ettei sille pentuja tulla tekemään. Se oli nuorempana mielestäni niin ruma ruipelo ja luonne minun makuuni liian pehmeä. Mutta nyt itse asiassa iän myötä siitä on alkanut tulla ihan mukiinmenevän näköinen otus ja tuon ohjaajapehmeän luonteen kanssa olen alkanut pääsemään sinuiksi. Se oli vaan niin täydellinen vastakohta Napille, joka oli tyyliä ravistettava ennen käyttöä.
Yksi kaunis päivä joulukuussa tämä ajatus pennuista iskostui päähäni eikä tahdo sieltä lähteä pois.
Tosin Ruusulla alkaa tulla kohta ikä vastaan, täyttää kesällä 5 vuotta. Haluaisin astuttaa sen sitten jo toukokuun juoksuun ja sehän tarkoittaa hyvästejä arvokisoille.
No voi olla, että kun pyörittelen tätä ajatusta vielä lisää kaikilta puolilta niin unohdan koko homman. Enkä ole vielä urostakaan löytänyt, vaikka sillä silmällä olen jo hiukan katsellutkin.
Laitan vielä muutamia kuvia
Ruusu juoksee kieli keskellä suuta
Ruusu ja Piksu ajattaa Vinsenttiä
Mihin se nyt meni?
-käännös
Kommentit