Ota 20 ilmaiskierrosta

Ei omaa rahaa, ei riskiä


sunnuntai, 22. tammikuu 2017

Mikä mikä kun taas päivitetään?!

 

 

Istun tässä junassa takapuoli puutuneena Tampereelta Rovaniemelle, niin johan tässä joutaa vaikka blogiakin päivittämään. Puoliltaöin oltaisiin takaisin kotona. Itse viikonloppukin sujui lähinnä istuen, niin alkaa kyllä paikat olemaan ihan jumissa. 
 
Me ollaan vietetty totaalitaukoa agilitystä alkuvuosi ja jatketaan tammikuu loppuun. Sitten heti helmikuun eka viikonloppu onkin pitkästä aikaa kisat! Suoraan treenitauolta, niin villi veikkaus, että ihan harmonista menoa ei tulla näkemään. Toki talvikisoissa onkin aina sellainen tunne, kuin koira olisi kuin lehmä kevätlaitumella päästyään meidän pikkuruisesta treenihallista isolle kentälle. Ja itsellä toki kunto loppuu jo ennen puolta rataa..Mutta kiva päästä kisailemaan!
 
Me ollaan taas misseilty! Kajaanin KV-näyttelyssä viikko sitten oli kehässä näyttelydebyyttiaan tekevät Solla (HV Muccelus-Maccelis) ja Maki (HV Makian-Maki). Lisäksi nuorissa Santra (HV Lappland Girl) ja Korppu (HV Kidius Korpus). 
Junnutytöt saivat molemmat Eri:t ja Sollalle SA ja luokan voitto. Minä menin Santran kanssa kehään. Santrahan on kerran aiemmin ollut näyttelyssä elokuussa minun esittämänä ja silloin väännettiin sen hampaiden näytön kans minuuttikaupalla. Loppujen lopuksi tuomari sai ne katsottua ja typy olikin ROP. Tiesin, että sama ongelma on edelleen. Tuomari kyllä tarmokkaasti yritti katsoa ne hampaat ja välillä rauhoteltiinkin tilannetta, mutta ei kertakaikkiaan onnistunut. Koira oli kuin saippua. Muuten tutkimisen kanssa ei ole ongelmaa, mutta samantien kun kuonoon kosketaan, alkaa rimpuilu. No EVA:han sieltä tuli. Tuomari harmitteli kovasti, sanoi, että SA:n koira olisi. No ei se auta kuin treenailla noita hammashommia kotona ihan rauhassa. Kehässä kyllä ehtii käydä myöhemminkin. 
Korppu sai EH:n, arvattiinkin ettei taida ihan tuon tuomarin tyyppiä olla. 
Loppujen lopuksi kävi niin hassusti, että Solla oli Rop kera sertin! 13 schapea esitettiin, joten tyytyväinen voi olla. 
 
Roppikoira Solla. Tuomari Marianne Holm. Kuva Seija. 
IMG_1850.jpg
 
Virpi oli mun kyydillä Top team-leirillä toisena päivänä joulukuussa. Hän oli kuvaillut Piksun pätkiä ja ladannut Youtubeen. Kyllä sitä omaa menoa onkin armotonta katsoa videolta. Mulla oli tunne kuin juoksisin kuin tuulispää. No en näköjään juossut. Laitan tuon treenivideon tähän, kestää aika kauan ja ei taidettu onnistua yhdessäkään pätkässä. Katsokoon ken jaksaa. 
 
 
 
Olen palannut opintovapaalta töihin ja arki on taas töitä ja töitä. Paristi oon käynyt tokoa treenaileen ja Ruusun kans Rally-tokoa. Ilmoitin sen kisoihinkin ensi viikonlopulle, mutta päästiin vasta varasijalle. Katsotaan päästäänkö kisoihin vai jäädäänkö rannalle ruikuttaan. Itsellehän tuo laji on outo ja sääntöjä en tietenkään ole opiskellut. Mutta ajattelin, että kyllä me nuo alaluokat huitastaan läpi ilman sääntöjen opiskelua. Saas nähdä meneekö loppujen lopuksi ihan niin. Ruusu on kyllä ihan siipiä vaille päöstessään taas hommiin!
 
Seija oli ollut eilen kisailemassa Oulussa Unnan ja Tuunin kanssa. "Ihan hyvin" oli mennyt; Unskille triplanolla hyvillä sijoituksilla ja Tuunikin oli pyyhältänyt kuin viimeistä päivää ja yhden nollukan kerännyt. Onhan nuo kyllä niin kovan luokan kisailijoita, että ei voi kuin ihailla. 
 
Ollaan muuten järjestämässä schapepäivää 6.5 Pelloon. Halli on varattuna klo 10-18, päivän sisältö on vielä auki. Toivotaan, että mahdollisimman moni pääsisi paikalle! Ja avoin siis kaikille schapeille. Pellon halli on tosi kiva tekonurmipohjainen lämmin halli eronomaisilla kanttiinitiloineen. Tarkoitus olisi siis nyyttärityyppisesti järjestää kahvetta ja herkkuja. Laittakaahan päivä ylös! Tarkempia tietoja tulee Lapin schapet-fb-ryhmään. 

keskiviikko, 4. tammikuu 2017

Loppuvuoden 2016 kuulumiset

 

Niinpä on taas aika vierähtänyt viime päivityksestä. Näillä sanoilla tuntuu alkavan joka ikinen kerta tämä blogi. No mutta, mitähän meille sitten viime kerrasta. 

 
Elokuussa oli enemmänkin agikisoja sekä myös Rovaniemen ryhmänäyttely, jossa oli L-pentuja junnuissa ja M-pentueesta Maki pentuluokassa sekä Juni J-pentueesta. Agikisoista ei oikeastaan mitään muistikuvia, ainoastaan se on jäänyt mieleen, että Tuuni (Isla Wuffy) sai ensimmäisen agisertinsä. Aika monestihan se on Unski napannut sijoituksen ennen Tuunia ja vienyt sertimahdollisuuden siskopuolelta. 
 
Ryhmänäyttelyssä Santra (Lappland Girl) oli ROP kera sertin, vaikka "hiukan" meillä oli ongelmia hampaiden näytössä eikä tainnut montaa raviaskeltakaan koira ottaa. Ilmeisen tykästynyt siis tuomari oli. Maki ( Makian-Maki) oli Rop-pentu hienolla arvostelulla ja High Volts oli Rop-kasvattajaluokka (Juni, Santra, Nasta ja Elmeri)
 
Tässä pönötetään kasvattajaluokan kans
IMG_1821.jpg
 
Niin ja elokuussa meinasin vetää limsat väärään kurkkuun, kun kuulin Liinun (Igloo Inuit) luonnetestituloksesta +225 ja laukausvarma. Hurjan hienot osa-aluepisteet ja typy oli ottanut testin hyvin lunkisti, tuumaillut vaan mielenkiintoisena,  että mitähän ne nyt seuraavaksi keksii hänen päänsä menoksi. Oli kuitenkin ottanut hyökkäykset ihan tosissaan ja näyttänyt, ettei ole mikään turha moppe vaan ihan oikea äiskän suojelija. On se vain ihan huipputessu!
 
Elokuun jälkeen ei juuri olla kisattukaan. Syyskuun eka viikonloppu oltiin Rukan roihuralleissa, jossa olikin mainio schape-edustus.  Ihan kaikki noista eivät tosin vielä kisanneet. Mukava viikonloppu oli höpötellä niitä näitä ja taisipa pari nollaakin Piksulle tulla. 
 
Syyskun lopussa käytiin Seijan kanssa viikon reissu Espanjassa, jossa matkan päätarkoitus oli agilityn MM-kisat. Oltiin Barcelonassa matkan alussa ja lopussa ja se olikin maineensa veroinen kiva kaupunki. MM-kisojen kisapaikka Zaragoza sen sijaan oli jokseenkin tylsä kaupunki, mutta suurin osa ajasta meni itse kisoissa, joten se ei liiemmin haitannut. Ja olipas vain upeita suorituksia! Kyllä pitäisi saada itselle rohkeampaa ohjausta ja vauhtia omiin tossuihin sekä pääkoppa kuntoon, jotta olisi ikinä mahdollista edes haaveilla maajoukkuepaikasta. Koira on kyllä sen verran hyvä, että sillä olisi edellyksiä jopa sille tasolle, ainoastaan kartturi on tässä se suurin este. Hui, ja kyllä itse asiassa hirvitti paikan päällä ajatus siitä, että oikeasti olisi tuolla kisaamassa! 
 
Syysloman viikonloppuna kävimme Vinskin kanssa kahdestaan Piteåssa agikisoissa. Mukana toki kaikki karvakorvat paitsi Paula, joka oli tyttöjen kanssa Raahessa syysloman vietossa. Paula olikin ollut yllättävän siivosti ja osannut jopa käyttäytyä koko paluumatkan bussissakin. 
Kisat olivat perinteisesti maneesissa. Eipä ole tullut vuosiin Suomen puolella maneesissa kisattuakaan. Ja kun Ruotsissakaan en ole pariin vuoteen kisannut, niin hiukan piti henkäistä kun tuon perunapellon näin. Mutta yllättävän hyvä siinä oli juosta ja koiralla etenkin hyvä pitävä pohja. Saatiin heti ekasta kisasta nollavoitto ja agiserti. Toinen startti hylky. Sunnuntaina oli sitten kaksi hyppyrataa, jossa toisessa viime metreillä hylky ja toiselta radalta tosi kökkö nolla, jolla sijoituttiin kolmanneksi ja jäätiin kymmenyksen päähän hyppysertistä. No, ei makeaa mahan täydeltä...onpahan pakko tehdä vielä uutta reissua Ruotsiin. 
 
Tässäpä linkki voittorataan, joka pikkusen meinas loppumetreillä hajota ja hajosikin. Mutta nollalla maaliin kuitenkin https://youtu.be/4dbfypbogb4
 
Terveystutkimuksissa ovat käyneet sisarukset Elmeri (Looping Louis) sekä Elsa (Lily Loud), joilla A/A-lonkat ja 0/0-kyynärät. Elmerillä myös terve selkä siltä osin kuin tuossa iässä pystytään virallisesti lausumaan. Liinu kävi lisäksi uusintakuvissa ja lonkat ja kyynärät olivat edelleen priimaa ja selästä saadaan virallinen lausunto, joka siis oli jo epävirallisesti tiedossa, eli LTV4 (8 lannenikamaa), SP0.
 
Elmeri on tahkonnut hienoja tuloksia Rally-tokossa; koulutustunnukset alo-ja avo-luokista ja eka voittajaluokan kokeestakin tuli hyväksytty tulos!
 
Niin ja Paula-paukkupylly sisaruksineen täytti vuoden marraskuun lopussa. Paukku on nätti tylleröinen, jolla saisi kuitenkin jokunen sentti olla lisää pituutta jaloissa. 
 
IMG_1848.jpg
 
 
Piksun kanssa päästiin tuuraamaan Top team-leirille Tornioon joulukuun alussa. Siellä oli kouluttajina Sanna Lehtonen, Ville Liukka ja Anne Talvitie. AnneTalvitie piti mentaalitreenejä la+su, sekä sain myös yksityispuolituntisen sunnuntaille. Katsotaan saisinko mielikuvaharjoitteilla pois tuota nykyistä ihan väärää ajattelumaailmaani kisoissa. Hyödyllisiä treenejä ja paljon uutta ajateltavaa saatiin reppuun. Ville laittoi juoksemaan ja juoksemaan ja juoksemaan, huh kun kunto loppui. Piksuhan kyllä olisi jaksanut ja teki asenteellaan hyvää pr-työtä rodulle. Se kun osaa välillä sitä ei-niin-positiivista mainostakin esittää muissa asioissa.
 
Seuraavana viikonloppuna oli voittaja-näyttelyt Helsingissä. Lähdettiin Katjan ja Annen sekä bortsu-schapejoukon kanssa ajelemaan perjantai-aamuna Raahesta kohti etelää. Reissu sujui leppoisissa merkeissä ja tittelirikkaasti ( no, me ei saatu :) ). Piksu oli molempina päivinä PN3, erottui kyllä muista onnettoman turkkinsa puolesta. Häntäkin kuin vesirotalla. Tuohon se kuitenkin riitti, joten tyytyväinen voi olla. Etenkin sunnuntain arvostelu oli hieno. No lauantain arvostelua en muistanut edes hakea, joten siitä ei tietoa...
Sunnuntaina oli mukana myös junnutytöt Elsa (Lily Loud) ja Risu (Miss Messy). Elsa sai EH:n kera kivan arvostelun ja Risu voitti junnut saaden juniorivoittajatittelin. Eikä se toinenkaan titteli kaukana ollut, sillä oli loppujen lopuksi kovassa sakissa PN2. 
 
Tuore juniorivoittaja Risu
risu.%20jv.jpg
Piksu kehässä
IMG_1847.jpg
 
Näyttelyn jälkeen leikkasin Piksun etutukan lyhyeksi, eiköhän nuo meidän näyttelyt ole toviksi näytelty. Jospa se näkisi vähän paremmin agilityradalla nyt eteensä. 
 
Ajattelin tässä miettiä hiukan ensi vuoden tavoitteita/suunnitelmia, niin jospa ne itsellekin selkiytyisi. Ja voisin vuoden kuluttua luntata ollaanko niihin päästy. 
 
Piksu:
- agilityvaliotittelit x 4
- tulokset arvokisoihin (SM-kisat kyllä kysymysmerkillä, kun kummitytön rippijuhlat silloin)
- toko avo1
- uusinta luonnetestaus????
- nollaprosentin parantaminen kisoissa
- rallytokokisat mahdollisesti
- astutus 10/17 juoksuun????? Riippuen hyvin monesta asiasta, mm. mahd. luonnetesti.
 
Vinsentti
- startteja agilityssä, nousu 2-luokkaan
- toko voi 1
- rallytokokisat mahdollisesti
 
Ruusu
- rallytokokisojen korkkaus ja nousu vuoden aikana mestariluokkaan 
 
Paula
- terveystutkimukset
 
 
Niin ja noita kuvia blogiin katsoessa huomasin, että meidän joukkue voitti elokuussa Lapin joukkue-piirinmestaruuden!
IMG_1849.jpg
 
Ja löytyi pari muutakin agikuvaa Reima Mukkalan ottamina. Naurattaa nuo Vinsentin kuvat kun tuskaisena yritän pysyä koiran perässä
 
IMG_1779.jpg
IMG_1778.jpg
IMG_1777.jpg
 
Piksu  A-esteellä. Tuosta piti kääntyä punaiselle hypylle - onnistui!
IMG_1772.jpg
Ruusukin kävi kerran kisailemassa
IMG_1774.jpg
 
 
 

perjantai, 29. heinäkuu 2016

Kevättä ja kesää pakettiin

Jaahans, niin se on taas kevät ja puoli kesää vierähtänyt ilman päivityksiä. Viimeksi elvistelin Piksun hienoilla agisuorituksilla. Noo, sittenpä ei ole paljon tarvinnut tuloksilla juhlia. Eikun kestihän sitä hyvää kautta itseasiassa vielä parit kisat noiden viime tulosten jälkeenkin. Seuraavista kisoista Torniosta saatiin nollavoitto kv-kisasta ja sitä myötä Caciag. Eli vuoden päästä voidaan lähteä jahtaamaan ulkomaista Caciagia kansainvälistä agivaliota varten.

Caciag-pönötyskuva

image.jpg

image.jpg

Tornion kisojen jälkeen oli vielä kotikisat Roissa, josta sitä tuplanollaa metsästettiin SM-kisoja ja MM-karsintoja varten. Tuomarina oli Salme Mujunen, jonka radoilla ei olla aikaisemmin oltukaan. Ilmeisesti olivat tarpeeksi helppoja meille, kun lauantaina saatiin se tuplanolla voittojen kera ja sunnuntaina tuplanolla kaatui kolmanneksi viimeiseen esteeseen kun tuli liian kovalla vauhdilla pujotteluun ja rytmi meni sekaisin pujottelun alussa. Yksi nolla päivän saldona kuitenkin. Näiden kisojen jälkeen oli tulokset kasassa SM-kisoihin, karsintatupla edelleen uupui. Sitähän me jahdattiin vielä Kemistä ja Saariselältä, mutta ei saatu kyllä mitään aikaiseksi kummassakaan kisassa. Eli MM-karsinnat jäivät vain haaveeksi tältä vuodelta. Hyvä agikevät kuitenkin, vaikka tulosvarmuus on edelleenkin melko huonoa. 

Tässäpä yksi Rovaniemen rata

https://www.youtube.com/watch?v=FPaq-fSpIWE

 

Piksu Saariselällä, kuva Reima Mukkala

image.jpg

Saariselän 
No sitten siihen luonnetestiin...Sehän ei mennyt ihan niinkuin strömsössä. Tai paljasti vain karun totuuden koirastani. Pitäisi saada video ladattua nettiin niin voisi sen tänne liittää. Meni kyllä useampi päivä testistä ennenkuin pystyin sen edes katsomaan. Hyvä kuitenkin kun katsoin, koska se näytti paremmalta kuin odotin. 
Lyhyesti kerrottuna testi meni näin:
Leikkimäänhän se ei ryhtynyt vieraan kanssa, pälyili vaan, että älä tuu iholle. Mun kanssa leikki, toki siinäkin piti vähän katsoa tuomaria, joka yritti tulla ottamaan lelua. Tuo sen varautuneisuus tuli kyllä tuossa hyvin esille, jota ei normiarjessa huomaa. Se menee yleensä vieraita katsomaan ja rapsutettavaksi ihan normaalisti, mutta tuossa kun sitä houkuteltiin tervehtimään, niin se oli heti sen näköinen, että mitähän taka-ajatuksia sulla on. 
Kelkkaa se haukkui ja meni jonkin aikaa ennenkuin meni katsomaan. Mutta mielestäni tämä ok. 
Mutta sitten se kauhein asia eli hyökkäys. Itsehän en nähnyt miten se käyttäytyi hyökkäyksen aikana kun katsoin vain eteenpäin ja koira oli sivulla. Mutta videolta katsottuna hyökkäyksen kesti ihan hyvin, haukkui siinä mun vieressä/takaviistossa. Eikä videolta katsottuna ollut häntä koipien välissä vaan ihan säpäkkänä siinä ja kun hyökkääjä lähti niin oli ihan ok eikä mitenkään paineistuneen oloinen. MUTTA sitten kun se hyökkääjä tuli ottamaan Piksua multa, niin siltä lähti ihan mopo käsistä. Se hyppi ja rimpuili remmin päässä kuin villihevonen. Ei puhettakaan, että olisi lähtenyt testaajan mukaan. Minun piti lähteä kävelemään niiden matkaan, että suostui liikkumaan sen mukana. Ja kun jäi sinne sen kanssa kaksin niin heitti volttia ihan tosissaan. Asettui kuitenkin siihen tuomarin viereen, mutta ei kovin luottavaisen näköisenä. Siinä vaiheessa kun kutsuin sitä luokse, niin oli kyllä sen näköinen, että ottaa ritolat. Tuli kuitenkin. 
Tämän jälkeen oli haalari, jota se ei oikeastaan noteerannut mitenkään. Tynnyriä säikähti jonkin verran, mutta tuli kyllä samantien siihen kun menin tynnyrin luokse ja hyppäsi syliin kun menin istumaan tynnyrin päälle.
Pimeässä huoneessa se löysi mut kyllä ilman kutsuja, mutta kyllähän sitä ne tuomarit siellä ahdisti. 
Tämän jälkeen oli hyökkäys seinällä, oli kuulemma yrittänyt tulla seinästä läpi. Ei osannut puolustaa itseään. 
Hyökkäyksen jälkeen oli kyllä paineistuneen oloinen, häntäkin jo roikkui alhaalla. 
Tästä mentiin ampumiseen, johon ei kyllä mun mielestä reagoinut, mutta tuomarit tulkitsivat tämän toisin. 
Tuloksena -5, laukaisualtis. 
Eli aika karmea tulos, jota piti kyllä useamman päivän sulatella. Ensimmäinen ajatus testin jälkeen oli, että mulle ei sitten Piksun pentua tulekaan. Sitten tuli paha mieli siitä, että miksi vein sen tuollaiseen tilanteeseen. Toinen kulkee luottavaisena matkassa ja sitten annan sille tapahtua noita hyökkäyksiä. Mietin etten tule koskaan sitä uusintatestaamaan ja horjuttamaan meidän hyvää suhdetta. Tästä tuomarikin mainitsi, että koira luottaa ohjaajaan ja kulkee sen voimalla mukana, vaikka omat jalat eivät enään kantaisikaan. 
Testin jälkeen koira palautui hyvin ja siinä vaiheessa kun tuomarit tulivat antamaan palautetta, niin se meni jo niiden luokse rapsutettavaksi (omatoimisesti siis, ei olisi varmaan mennyt jos olisi kutsuttu). Testin jälkeen se ei ole käyttäytynyt muutenkaan mitenkään erilaisesti tai säikkynyt ihmisiä tai mitään muutakaan. 
Nyt olen ajatellut, että mahdollisesti (?)  testaisin sen vielä ensi keväänä schapeyhdistyksen luonnetestissä, mutta katsotaan miten ajatukset vielä ehtivät muuttua. Tuo laukaisualttius ehkä eniten kummastuttaa, koska se ei ole koskaan reagoinut mihinkään paukkuihin mitenkään. Kun odottelimme testissä omaa vuoroa ja edelliselle koiralle ammuttiin, niin se ei noteerannut sitä yhtään mitenkään, edes päätään kääntämällä. Haisteli vaan omia juttujaan. 
Olen aina ollut sitä mieltä, että kyllä normikoiran tulisi luonnetesti läpäistä ja sitten tuo minun helmi pomppaa noin pahasti. Toisaalta olen sitäkin pohtinut, että mihin tarvitsen tuon minun harrastuskoiran kanssa esim. tuota puolustushalun testaamista. Se kun tuntuu olevan se pahin juttu Piksulle. Tai seinässä ilmeisesti katsotaan sitä terävyyttä myös. Jota kyllä koirassa on, mutta seinän käytöksen perusteella tuomari sanoi, että täytyy laittaa miinukselle. 
Mutta siis yllättävän hyvin toimii harrastuksissa koira, jolla ei ole toimintakykyä tai taistelutahtoa. 
Ja edelleenkin jatkossa aion kuitenkin koiriani luonnetestata.  
 
No sitten niihin SM-kisoihin Nastolaan. Lähdettiin Seijan kanssa ajelemaan perjantai-aamuna kera Unnan, Tuunin ja Piksun. Perillä oltiin joskus illalla. Onhan se syrjässä tuo Lahti :) 
Vesisadetta oli luvattu koko viikonlopuksi ja valitettavasti ennustukset pitivät myös paikkansa. Lauantaina oli joukkuekisat. Rovaniemen käyttökoirien medijoukkuetta edustivat shelam Elle, borter Weeti, schape Pilke ja schape Unna, schape Tuuni oli varakoirana. Aamusta ei vielä satanut vettä, mutta iltapäivällä Piksun ollessa vuorossa, vettä tuli kuin saavista kaatamalla. Meillä ei paineita ollut, kun edeltävillä koirakoilla oli hylsyt alla. Sama kohtalo oli meilläkin ja juuri siinä kohdassa, missä arvelinkin. Putki-puomi-erottelu on koitunut kohtaloksi kaikissa kisoissa, joissa se on ollut ja niin se teki nytkin. Pitäisköhän harjoitella..?
Unnan vuoro olisi vasta illalla, mutta Seija jätti radan väliin. Kenttä oli yhtä vesilammikkoa ja Unna ei varsinainen vesikoira ole. Ja kun tulosta ei kuitenkaan olisi tulossa, koska kolmea hylsyä alla. 
Seuraava aamu valkeni myös sateisena. Unna ja Piksu olivat vuorossa heti aamulla, Tuuni vasta iltapäivällä. Tässä kuva kisakentästä, kun menimme kisapaikalle. Ei ehkä ihan katossa tunnelmat olleet siinä vaiheessa. 
Piksun kanssa meni rata ihan hyvin, luulin, että tultiin vitosella maaliin. Mutta olikin ilmeisesti hypännyt renkaan sivusta ja tuloksena siis hyl. 
Piksun SM-kuvat Tuula Pullinen
image.jpg
image.jpg
image.jpg
Seija ja Unna tekivät hyvän nollan, vaikka sellainenkin mahdollisuus oli, että Unna ei liikkuisi mihinkään tuolla kentällä. 
Tuunikin teki kelpo nollan iltapäivällä ja Seijan molemmat koirat finaaliin!
 
Sitten alkoikin pitkä odotus...Medien finaalit alkoivat ehkä noin klo 19.30, joten pitkä päivä koirilla odotella ja toki ohjaajallakin. 
Tuuni sai finaaliradalla pari virhettä, mutta tulos kuitenkin. Unnan suoritusta jännitin niin mahdottomasti etten pystynyt sitä edes katsomaan. Ihan superradan olivat kuitenkin vetäneet ja lopputuloksissa Unna sijalla 7!!!!! Jollekin on luotu kisahermoja ja mahtava taistelutahto! Viime vuotinen sijoitus parani kuusi pykälää ja jos sama tahti jatkuu, niin mikäköhän on ensi vuoden sijoitus :)
image.jpg
 
Käytiin samalla reissulla katsomassa Pomppaloikan schapevauvoja. Ja voi mahdoton, kun oli näppärän näköisiä ja oloisia pentuja! Useamman olisin voinut itselle ottaa. 
 
Kun me hinkattiin agilityä, niin näyttelymenestystä toivat Ruotsissa Juni (HV Jane of the Jungle) ollen ROP ja Rovaniemellä 11-kuukautiset sisarukset Elmeri (HV Looping Louis) ja Nasta (HV Lovely Loulou) nappasivat molemmat sertit. 
Elmeri ja Nasta, kuva Minttu Merivirta
image.jpg
Nyt kirjoittelen tätä karsintareissulta Suomen Turussa, tai no Liedosta. Tai siis meillähän ei niitä karsintatuloksia Piksun kanssa ole, joten me käytiin misseilemässä erikoisnäyttelyssä Nastolassa erinomaisen arvoisesti. Tack och adjöö. Mutta kiva oli katsella kauniita schapeja hyvässä ilmassa ja mukavassa seurassa. Elmeri oli myös esiintymässä saaden nyt H :n. 
 
Näyttelyistä porhalsin tuhatta ja sataa takaisin Lietoon, jossa Seija jatkoi hienoja suorituksia tehden viikonlopun aikana neljä nollaa viidellä radalla sijoittuen loppujen lopuksi sijalle 18! Nollaprosentit kohdillaan niin kotikisoissa kuin arvokisoissa. 
 
Ensi vuonna yritetään Piksun kanssa olla mukana. Onhan nuo kyllä sellaiset karkelot, joista ei halua olla pois. Toki turistinakin oli oikein mukavaa. Nämä ajokilometrit vaan alkaa vähän nyppimään. Tälle päivälle autossa istumista takana nyt 10 h ja edessä vielä muutama tunti. Ensi vuonna saa taas ajella arvokisoihin pitkää päivää, mutta toivotaan, että vuoden 2017 kisat olisivat jo hiukan ylempänä. 
 
Meidän Paula Paukkupyllystä on muuten kuoriutunut melkoinen vesipeto! Ja se todellakin ui, kun muut tykkää enemmän vain lorkkia ja maata vedessä. Toki sillä reppanalla on niin lyhyet jalat, että pakostakin joutuu uimaan, että pysyy muiden mukana. Paulan säkä on muuten 36,5-37 cm eli melkoinen töppöjalka on. Ja varsinainen tuholainen myös...huoh.
 
Päivitetäänpäs tänään 29.7... Jäänyt tämä teksti blogiin laittamatta eli teksti kirjoitettu 4.7.
Tässä välissä olen lomaillut ja koirahommat olleen ihan jäissä. Elokuussa taas baanoille ja harrastamaan!
 

tiistai, 19. huhtikuu 2016

Piksu tulosjahdissa

Lopussa kiitos seisoo tai ainakin jotain sinne päin. 

Piksu on oikeastaan ensimmäinen agilitykoirani, jolle olen tehnyt enemmän pohjatyötä motivaation ja  esteiden osaamisen suhteen. Tykkään, että on pikkaisen ”hullu” ja sitähän se toki on ollutkin pienestä pitäen, pikkuisen vain jalostettu matkan varrella lisää. Eli motivaatio-ongelmia ei ole onneksi koiralla ollut vielä kertaakaan, mikä tietenkin itseäni kovasti ilahduttaa.

Esteosaamista etenkin kontaktien suhteen on työstetty pitkään ja hartaasti. Piksu oli reilun vuoden ikäinen, kun aloin miettimään, että vissiin noita kontaktejakin pitäisi harjoitella.  Ihan mielenkiinnosta ajattelin opettaa juoksukontaktit, ajatelin, että ”uhrataan” nyt tämä koira tälle projektille. Kisakoirahan minulla jo oli, joten en suurta stressiä asian suhteen ottanut.  Ilmoittauduin Silvia Trkmanin nettikurssille ja sitä kautta aloitettiin treenaaminen. Enhän minä ymmärtänyt niistä ohjeista kun puolet, kun olivat englanniksi enkä niitä jaksanut alkaa sanasta sanaan kääntämään,  mutta tein mitä ymmärsin.  Edelleenkin minulla on paljon hämärän peitossa noiden laukka-askelten ja muiden suhteen, mutta katselin videoita ja yritin niistä päätellä mitähän mahdollisesti nyt tarkoitetaan. Näitähän sitten hinkattiin ja hinkattiin, aloitettiin alusta ja hinkattiin. Kesän 2013 treenasin kyllä kovasti tätä hommaa, en ole kyllä koskaan millään koiralla treenannut mitään asiaa niin tunnollisesti. Ihan vähän on tapana oikoa aina kun mahdollista (ja korjata niitä virheitä sitten myöhemmin..).

Tässä pari videoita noilta ajoilta.

https://www.youtube.com/watch?v=p5j2HOpeWiQ

https://www.youtube.com/watch?v=z_NdC8tLgKk

https://www.youtube.com/watch?v=HBHc0GT51O0

Onpas se Piksu ollut muuten tuolloin nätin värinen, nykyisin paljon tummempi ja karvatkin hävinneet paljon vähemmäksi.

Kyllähän niitä epätoivon hetkiä tuli monesti, ajattelin ettei se ikinä tule älyämään koko hommaa.  Mutta jollain lailla se on älynnyt, kun yhden käden sormilla voi laskea kontaktivirheet kisauran aikana. Toki nuo juoksukontaktit ovat lukemattomia hylsyjä aiheuttaneet, kun koira ehtinyt napata väärän hypyn tai itsellä tullut hirveä kiire lähteä juoksemaan puomin päähän ja ohjaus itse puomille on puuttunut.  En jaksanut alkaa opettamaan noita käännöksiä puomin jälkeen, joten aloitin puolitoista vuotta (!) sitten opettamaan myös pysäytyskontaktia. Joka edelleen on vähän vaiheessa… Ja toki hiukan sekoittanut tuota juoksupuomiakin välissä.  Kisoissa en ole tainnut vielä kertaakaan pysäytystä kokeilla, pakko kai se on vain jossain vaiheessa uskaltaa.

No nyt tämä lähti ihan kokonaan juoksupuomiasiaksi, kun tarkoitus oli siis kertoa, että hitaasti hyvä tulee ja ehkäpä nyt pääsen ”keräämään satoa” siitä, että monia asioita olen opettanut paremmin kuin aikaisempia aksakoiriani. Tuloksellisesti ollaan toki jäljessä niistä. Tässä iässä Unnalla ja Ruusulla oli menestystä ja meriittejä enemmän kuin Piksulla.  Sen kanssa noustiin toukokuussa 2015 kolmosiin, kesällä saatiin yksi nolla ja sen jälkeen tasaista hylsyputkeä.  MUTTA nyt kahdet viime kisat menneet aika paljon paremmin ja kotiintuomisina 2 x agility-serti ja 2 x hyppy-serti.  Eli kello tikittää valioitumista varten vuoden ajan.  Nyt tavoitteena olisi pari tupla-nollaa, kun tietenkään peräkkäisiltä radoilta ei nuo nollat tulleet.  Pikkusen hoppuhan tässä tulee, kun huhtikuussa koko pohjois-Suomessa ei ole kuin yhdet kisat. Toukokuussa pakko tahkota sitten noita kisoja oikein urakalla.

Tässä pari Piksun rataa:

https://www.youtube.com/watch?v=7g67dFJ5PaE

https://www.youtube.com/watch?v=z9wj3tHfO7g

Piksulla olisi muuten yksi muukin koitos huhtikuussa, nimittäin reilun viikon päästä luonnetesti. Saa nähdä mitä se tuumaa, mitään ”huippupisteitä” tuskin on luvassa. Toki eihän siinä missään pistejahdissa varsinaisesti olla, vaan kiinnostaa nuo tietyt osa-alueet ja yleensä koiran reagointi ja toimintakyky paineen alla.

Mitähän muuta. No viimeisetkin pennut lähtivät noin kk sitten maailmalle. Masu eli Åsa jäi Rovaniemelle ja Ossi-poika muutti Saloon. Hyvin on molemmilla mennyt uusissa kodeissaan, Ossi on kokeillut siipiään mm. koulukoirana ja hurmannut teinejä ja opettajia.

Ryöstän tähän muutamia kuvia pennuista

Maki (Makian-Maki)  oli mätsärissä BIS4

6788_10154083404218330_28191822834915492

Sansa (Molly Malone)

12963820_1122956791061803_68804881088752

Solla (Muccelis-Maccelis)

12968107_10154000964327347_6412496274843

Risu (Miss Messy)

13015139_1699343543681301_89311853279086

Ossi (Mister Muscle)

12909600_10154110633963910_3659795894345

 

”Isommat” pennut eli L-pennut ovat jo 9-kuisia! Mahdoton kun aika rientää. Elsa (Lily Loud) korkkasi ensimmäisenä näyttelykehät Vaasassa viime viikonloppuna EH:n kera. Arvostelu oli lupaava, yllättäen tarvitsee vielä aikaa.

Korpulla (Kidius Korpus) kävi naisvieraita maaliskuussa ja huomenna jännätään ultrassa onko reissu tuottanut tulosta ja Pomppaloikan kenneliin tulisi ensimmäiset pennut. Yhdistelmä on kyllä minun makuuni (yllätys yllätys), joten toivotaan montaa kaunista pikku-Jippoa ja komeaa pikku-Korppua.

Tuija otti hienoja kuvia pohjoisen reissulla, tässä pari kuvaa Piksusta

Piksu ja jätkänkynttilä

IMG_1729.jpg

Piksu pujottelee

IMG_1728.jpg

No lisää tarinoita myöhemmin! Paljonhan on varmaankin (?) tapahtunut, mutta en muista mitä...

perjantai, 19. helmikuu 2016

Kaksi pentua etsii kotia

Nyt vasta heräsin huomaamaan, että kyllähän noille pennuille pitäisi koti löytää! Pahemmin niitä ei ole "markkinoitu" ja kun kotoakaan niitä taida kukaan löytää niin pakko kai se on alkaa ilmoittelemaan. Tuossa ne ovat pyörineet muun lauman jatkona ettei ole oikein hoksannutkaan, että ovat jo 11-viikkoisia. Ja toki oma jaksaminen/resurssit alkaa jossain vaiheessa olemaan ajankohtainen, kun pakko noiden kanssa on puuhastella, kun tärkeimpiä viikkoja niiden elämässä eletään. Omien aikuisten koirien  kanssa harrastaminen on siis edelleenkin jäissä.

Kertoilen hiukan tarkemmin pennuista.

Masu on pienokokoinen, hentoinenkin. Eli luustoltaan kevyt, mutta ei mikään tappijalka. Uskoisin sen jäävän medikokoiseksi sen verran kuin tässä iässä nyt pystyy sitä arvailemaan. Se on ollut jotenkin "vaatimaton" pentu, jäänyt ehkä kokonsa puolesta ja olemukseltaankin räväkämpien varjoon. Mikään sylkykuppi se ei ole ollut, vaan todellakin antanut sisaruksilleen kyytiä jos sitä on rökitetty. Alkuun ajattelin, että se ei välttämättä paras olisi harrastuskoirana vaan enemmänkin kotikoira. No sitähän se olisi edelleenkin, mutta nyt kun aikaa kulunut ja Kemijoessa vettä virrannut ja niiden kanssa puuhastellut, niin olen siihen viehättynyt aina vaan enemmän. Se on todella säpäkkäliikkeinen, esimerkiksi verrattuna siskoonsa Paulaan. Kiihdyttä vauhtiaan ihan eri tavalla kuin se ja uskaltaa käyttää vauhtiaan hyväksi syöksyessään lelun perään. Se taistelee ja repii lelua hyvin. Viihtyy sylissä ja on varmastikin enemmän sellainen yhden ihmisen koira. Toisista koirista tykkää, vieraita ihmisiä ei säntää ensimmäisenä tervehtimään esim. vieraassa paikassa. Kotona kyllä tervehditään iloisena kaikki. Vähän sellainen tarkkailija se on ja uudet asiat jänskättävät aluksi, mutta kyllä se niistä yli pääsee. Mikään maailman rohkein pentu se ei ole, mutta ei varmasti nössöinkään. Eli näkisin sen mielelläni agilityn parissa, mutta viihtyy varmasti vallan mainiosti ihan lenkkikaverinakin.

Tässä eilen otetut kuvat Masusta

masuli.jpg

masunaama.jpg

No entäs tuo toinen veijari sitten.

Ossihan on pentueen ainoa poika,akkalaumassa kasvanut. Se on ollut alusta asti ensimmäisten joukossa uusien asioiden äärellä ja edelleenhän tuo tahtoo ehtiä joka paikkaan. Se on miehistynyt silmissä viime aikoina ja epäilen siitä tulevan aika ison ja vantteran. Mikään ketterä poika se ei ole, vaan sellainen jantteri. Minun silmiin hyvän näköinen poika, tosin tainnut isänsä luuston periä...Ja tämä se vasta sitten ahne on! Sillä menee ihan kuppi nurin kun ruokaa on esillä, pikkuisen meinaa kiehua yli, kun joutuvat hetken odottamaan istuen ennen kuin ruokansa saavat. Mutta kyllä se siinä istuu, joskus voi joku piip kyllä kuulua. Syötän muuten edelleen pennut (3kpl)  samasta sellaisesta reunoja kiertävästä pyöreästä pentukiposta.  En tiedä onko hyväksi vai pahaksi, mutta itse ajattelen, että kun joutuvat tavallaan kilpailemaan ruoasta niin pysyykin se hurja into siihen ruokaan ja jatkossa koulutuksessa sitä saa paremmin hyödynnettyä. Ja jokainen saa kyllä ruokaa tarvittavan määrän. Ossi on myös kova poika taistelemaan leluista ja roikkuukin yleensä aina jossain kiinni. Pidän kovasti sen asenteesta kun sen kanssa tekee hommia. Eilen kun otettiin kuvia niin se oli niiin menossa mukana ja tuntui, että häntä vähintään irtoaa kun oli niin hauskaa.

ossipoju4.jpg

ossinaama.jpg

Molemmat pennut on eläinlääkäri tarkastanut ilman huomautuksia ja edelleen Ossilla kivekset tuntuu ja molemmilla hampaat siivosti suussa.

Sisäsiistejähän nämä eivät ole, mutta tekevät tarpeensa hyvin paperille, johon fiksoituneet vähän liiankin hyvin. Ulkoa sännätään jalat ristissä huojentuneena pissalle paperille. Huoh. Mutta eiköhän se siitä ja kyllä ne joskus hoksaa uloskin tehdä.

No joo, mutta kysellä saa lisää ja käydä katsomassa jos siltä tuntuu.

 

Tosiaan omien kanssa ei ole treenattu, mutta etelä-Suomen ristiäisreissun yhteydessä käytiin Piksun kanssa Vantaalla juoksemassa kolme starttia. Nehän meni niinkuin ajattelin eli huonosti. Eka rataan olin todella tyytyväinen, mutta kaksi seuraavaa ei kyllä olleet oikein mistään kohti hyviä. Etenkin viimeinen rata sapettaa lähinnä oman käytöksen takia. Jo radan aikana ärsytti pari huonoa ohjausta ja siitä johtuneet kaarrokset. Sitten kun rima tippui niin lopetin ohjauksen kokonaan. Koira kuitenkin antoi kaikkensa. Näistä epäonnistumisluovutuksista pitäisi vaan päästä yli, mutta ovat niin mun perisynti, että en tiedä miten onnistuu.

Tuija ihanainen kuvasi meidän radat ja laittoi vielä juutuupiinkin, joten linkki niihin on tässä

https://www.youtube.com/watch?v=iobBsvgwbMY&feature=youtu.be