Aurinkoa näköpiirissä

Aivan ihania ilmoja ollut viime päivinä, tosin kauheesti ei niistä ole iloa ollut kun olen ollut kipeenä. Maannut tässä sohvalla niin paljon, että kohta makuuhaavat on vaivana Meillähän ollaan oltu terveinä oikeestaan koko talvi, joten eiköhän aloitettu sairastelu hiihtolomalla...voi prkle. Mulla oli itse asiassa työuran ensimmäinen (ja ehkä viimeinen) hiihtoloma ja oltiin suunniteltu mukava reissu perheen kesken. Etelä-Suomeen kylpylään, Särkäniemeen, kaupustelua ja kyläilyä. Sekä mahdollisuus nähdä Jeccu ja Liinu. Tinjakin iloissaan totesi ennen reissua, että kiva lähteä koko perheellä jonnekin, kun aina sää oot vaan koirakisoissa...No tähän syssyyn mainita toinenkin äidin sydämessä pistoksena tuntuva kommentti Taikalta kesken telkkarin katselun "kumpia sää rakastat enemmän, meitä vai koiria?" Yritin siinä tietenkin vakuutella, että teitä tietenkin, koirat lähtis samantien jos pitäisi valita. Onhan tämä tällaista tasapainottelua ajan riittämättömyyden kanssa. Omatunto soimaa jos ei treenaa koirien kanssa, samoin jos ei vietä aikaa lasten kanssa. No asiaan, joka oli siis hiihtolomareissu. Niin viikonlopun meillä oli Eilolat kylässä Oulusta, joka oli kyllä oikein lystiä, kiitos käynnistä!!Sunnuntai-iltana oli Rauno Virran koulutus täällä Roissa, joka oli myös kiva ja hyvä, mutta odotin kai vielä enemmän. Tai Ruusu oli kyllä aika hyvä tuolloin, joten ei tullut silleesti kauheena huomautettavaa. No maanantaina lähdettiin Raaheen porukoille, että tiistaina ajetaan sitten Ikaalisiiin. Vinski valitteli jo maanantaina huonoa oloa, jonka kunniaksi sai ajaa koko matkan Raaheen Tiistaiaamuna heräsikin sitten 39 asteen kuumeessa. No peruttiin sen päiväinen yöpyminen Ikaasissa, jospa tauti talttuisi ja lähdettäisiin seuraavana päivänä. Ei talttunut vaan seuraavaksi sairastui Taika korkeaan kuumeeseen. Sitten meidän isä, äiti ja Tinjakin lievempänä. Äiti edelleenkin sairaana...Ja nyt sitten viime viikolla alkoi mulla tautia pukata, nyt olen ollut kuumeessa kotona, joten ajattelin tehdä jotaiun hyödyllistä sohvalla, eli päivittää blogia. Olipas siinä varsinainen sairaskertomus, varmaan todella mielenkiintoista...Mutta mua niiiiin suunnattomasti ärsytti, kun koko viikko meni ihan pieleen, etten ehkä vieläkään ole toipunut siitä

Mitähän muuta tässä olisi tapahtunut sitten viime päivityksen. Yksissä kisoissa käytiin helmikuun lopussa Oulussa. Eli Ruusu, Unna ja Nappi juoksivat kukanenkin kaksi starttia. Lähdettiin Vinskin kanssa kahdestaan, kun Seija oli porokisoissa. Mulla oli jotenkin sellainen kauhuskenaario, että tullaan takaisin kuuden vitostuloksen kanssa; eli ois hienoja ratoja alla yhdellä pikkuvirheellä eli tuomisina olisi EI-MITÄÄN. No se alkoikin hyvin; Ruusu sai eka startissa vitosen...yksi epämääräinen pyörähdys ennen putkea toi kiellon ja sinne meni nousunolla. Toinen rata päättyi ennen kuin alkoikaan; alussa oli hyppy ja kauemmasta päästä putkeen ja Ruusuhan sujahti iloisesti mun selän takaa eka päästä putkeen, vaikka mielestäni blokkasin sen putken suun sen näköpiiristä pois. En näköjään tarpeeksi hyvin. Muuten rata meni ihan ok. Unnan eka rata oli ihan kaamee; vitosella mentiin tokavikalle esteelle, jonka se hyppäs väärin päin. Mutta koko rata oli töks-töks, viime hetken pelasteluja, ihan karmeeta ohjausta eikä koirakaan kulkenut hyvin. Oisin voinut vajota maan alle tai lähteä kotia. No Nappi pelasti tässä välistä hiukan tunnelmaa tekemällä ihan ok nollan. Vauhtiahan olisi voinut olla enemmän, mutta kun se ei mikään tykki ole niin ei ole. Varma koira kumminkin. A:n kontakteille pitää keksiä jotain, ne meni huonosti kummallakin radalla. Se 2on 2off ei sovi vaan Napille tuolle A:lle, kun se ei oikein saa sitä ruhoa pysäytettyä kunnolla ja koska niitä sekunteja tarvitaan niin siihen menee sillä ihan liikaa aikaa jos se sen sattuisi tekemään. Pitäisi varmaan alkaa opettaan sille siihen juoksukontakti, mutta en tiedä miten sitä kannattais treenata. No sitten tuli Unnan toka rata, joka meni kans ihan hyvin, puhtaalla radalla maaliin, ihan parhainta Unnaa se ei ollut. Vauhti sillä on ollut viime aikoina hieman hukassa ja näkyi se mielestäni tuossakin radalla. Napin vika rata mentiin nollalla melkein loppuun saakka, kunnes meni väärästä päästä putkeen. Sitten se vissiin ajatteli, että rata oli tässä kun lähti täyttä vauhtia juoksemaan pois radalta suoraan repulle, jossa tiesi sen loppuherkun olevan. Se oli niin koominen näky, että mua vain nauratti ja Nappi sai palkkansa hienosta kehästä karkaamisesta, saa nähdä kostautuuko seuraavissa kisoissa... Unna ja Nappi sijoittuivat molemmat eri starteissa kakkosiksi, siis serti oli siinä ihan käden ulottuvilla. Sama sheltti voitti molemmat kisat, oliko sen nyt ihan pakko tulla just noihin kisoihin.. No toisaalta kumpikaan rata ei ollut niin hyviä, että olisivat olleen sertin arvoisia.

Seuraavat kisat meillä onkin vasta huhtikuun lopussa Pellossa, jotka ovat kuitenkin meidän seuran järjestämät kisat. Koiraporukat kun eivät enään Ounashallia saa käyttöönsä niin paikkakunnalla ei ole mahdollisuutta hallikisoja järjestää. Mutta Pellossa on uusi hieno Rohki-halli, jossa on nyt meidän perinteiset pääsiäiskisat.

Pennut kasvaa kohisten, ovat nyt 16-viikkoisia. Suloisiahan ne ovat kuin mitkä ja tietenkin mun silmään niin kauniita ja komeita Saattaa tietenkin olla hieman puolueellinen mielipide. Mutta olen kyllä ollut tosi tyytyväinen pentuihin sekä luonteen että ulkonäön puolesta! ja niin ovat ymmärtääkseni uudet omistajatkin olleet. Vielä kun aikanaan terveystutkimukset olisivat hyvät niin saisipa olla suu messingillä. Toissapäivänä meillä oli pentutreffit Rovaniemen pentujen kanssa. Ensin vähän "koulutettiin", sitten kuvattiin ja lopuksi leikittiin.

Laitan lapsosista vielä kuvia ja linkit Oulun kisavideoihin. Kunhan saan Liinusta ja Iitasta uudet kuvat niin laitan ne sitten esille.

Tähti (High Volts Incredible Yatzyboy)