Kirjoitanpa tänne pari riviä ajankuluksi. Meillä tytöt lähti tänään mummun ja papan kans ajeleen Raaheen, joten mökki on nyt oudon/ihanan hiljainen. Me päästään Vinskin kans ajeleen Raaheen vasta aattona, ku Vinski on kahteen asti töissä ja minäkin olen vielä huomisen päivän niin ei viitti lähtä yksin ajeleen vaan päivää aiemmin. Nyt saa tytöt kuitenki rauhottua sinne ja valmistautua joulutunnelmaan. Mulle sitä ei varmaan tule, kun talla pohjassa ajellaan Raaheen kiroten kaikkia tunareita tuolla maantiellä.

Ei oikein tiedä mitä hyödyllistä sitä pitäis nyt tehdä, joten enpä oo tehny sitten mitään. Käytiin heti töistä suoraan Vinskin kans shoppailemassa, viimeisiä joululahjoja haettiin. Löydettiin me yks lahja anopille ja sitten Vinskille takki ja mulle pari paitaa...ei mee ihan putkeen nää lahjojen ostot kun lahjoja löytää vaan itselle:) Ei vaiskaan ois muuten ostettu, mutta Vinskillä oli sen verran hyvä työnantaja, että antoi joululahjaksi lahjakortin Pukumieheen/Micks´iin. Mun hyvä työnantaja Rovaniemen kaupunki ei sitten muistanutkaan millään lailla. Tänä vuonna kaupungilla menee niin huonosti ettei saatu edes jouluateriaa niinkuin viime vuonna. Hiphei!

Koirarintamalla olen ottanut takaisin menetetyt neljä viikkoa eli treenattu ollaan useampaan otteeseen viime viikolla, agilityä ja tottista. Agility menee edelleen ihan päin petäjää, mutta tottis sujuu aikasta hyvin. Tämä viikko tuleekin sitten treenitaukoa, mutta saapahan Nappi mietiskellä oppeja rauhassa. Rupsukin kävi hallilla treenaamassa. Tiistaina jäin oman treenivedon jälkeen hallin reunalle harjoittelemaan rauhassa olemista. Joo, ei oikein onnistunut. Ehkä agilityharkkojen seuraaminen ei ole paras aloitus rauhoittumisharjoituksiin. Se mölysi, tärisi innosta ja säntäili ohi juoksevien koirien perään. Nätisti oli aina silloin kun sen kanssa jotakin värkkäsin, mutta muun ajan käyttäytyikin kuin metsäläinen. Ehkä tarvitsemme lisää harjoitusta ja se vois olla vaikka jonkun paikallaoloharjoituksen seuraaminen...

Sunnuntaina meillä oli pentutreffit, mutta Täplä ei päässytkään, joten treffasimme vain Unnan kanssa. Siellä ne tytöt kirmailivat itsensä lumipalloiksi, varsinkin Unna, kun tuo Ruusu höykkyytti toista aivan olantakaa. Piti välistä jo vähän toppuutella menoa. Otin molemmista tytöistä seisomiskuvat, jotka eivät ihan onnistuneet, mutta yritän ne laittaa esille kunhan löydän kortinlukijan. Mulla on vaan paha aavistus, että se Ruusun mahassa, kun viimeksi näin sen lojumassa tuossa olohuoneen pöydällä. Ruusu oli löytänyt yks päivä kameran ja nyt siinä on monta pientä hampaanjälkeä. Onneksi oli se kuvaruutu pysynyt ehjänä. On se Ruppana useimmiten kuitenkin ihan kiltti, sen on semmoinen sylikoira, aina tuossa iholla. Ja muutenkin semmoinen hyväntahtoinen hölmö.