No niin, nyt on progesteronikokeet otettu ja huomenna kristallipallo (Vetlabin avustuksella) kertoo milloin on suotuisa astutusajankohta. Tai huonossa tapauksessa se ei kerro vielä mitään. Olen tarkkaillut vuotoa minkä väristä se on, kaikkea sitä pitääkin tutkia...No anyway, semmosta punertavaa se on ja kirkkaaksi sen kai pitäis muuttua kun ajankohta on oikea, joten vielä ei vissiin ole. Miten voikin olla näin hankalaa, eikä vielä olla päästy edes siihen astumisosioon. Mää oon aina kuvitellut tämän paljon yksinkertaisemmaksi!No jospa kokemus tuo varmuutta ja ens kerralla (jos sellaista tulee) olen jo paljon viisaampi. Jänskättää mitä se verikoe huomenna kertoo...

Olen ollut muutenkin reipas eilen ja tänään ja  treenasin Napin kans vähän tottistakin. Ihan hyvinhän se meni, onhan se sellaista höseltämista ja kaikki temput pitää tehdä vähintäänkin liioitellen. No yhden asian se on nyt oppinut, tunnarin!!!Aloitin tuossa elokuussa sen harjoitelut Mujusen oppikirjan mukaan ja kaikki meni hyvin  siihen asti kunnes kuvioihin tuli se ylimääräinen kapula oman lisäksi. Napin mielestä idea oli hakea ensimmäinen silmiin osunut kapula niin lujaa kuin mahdollista ja mielellään vielä pureskella se kapula matkan aikana säpäleiksi. Ja minä olin yrittänyt kirjan oppien mukaan saattaa koiraa rauhalliseen mielentilaan liikettä tehdessään, että se malttais keskittyä sen oman kapulansa löytämiseen. En vissiin ihan onnistunut...Lannistuin tietenkin tapani mukaan heti vastoinkäymisten tullessa ja lopetin tunnarin treenauksen siihen. Tässä välillä oon muutamia kertoja piilotellut omaa kapulaa lattialla lojuvien rojujen alle ja ainahan se on sen löytänyt. Eilen sitten pokkana vain laitoin kapulan parin hajustamattoman kanssa riviin ja niin se vain haisteli sieltä omansa. Saman tempun teki tänään. Ei pöllömpi koira.