Hiphei ja taas on vierähtänyt tovi sitten viime päivityksen.

Mitähän meille? No Ruusu kävi Ruotsinmaalla vierailemassa komean Flye-herran luona. Reissu onnistui hyvin, vaikka rankkahan se oli. Kyllä tuo Ruotsin rannikko on niiiiin kauheen pitkä, mutta toisaalta ihan näppärän näköinen. Vaikka viimeiset parisataa kilsaa tosin ajeltiin keskellä ei mitään moottoritietä pitkin ja vaikka lujaa sai mennäkin niin tylsä välihän se oli. Vinski lähti ihanaisesti mulle kaveriksi ja ajoi suurimman osan. Menomatka meni kuin siivillä kun aloitin Haaparannalla Läckbergin uuden romaanin ja lopetin sen sitten Sundsvallissa. Vitsi, että oli hyvä kirja taasen. Sen jälkeen jouduinkin kuskiksi ja hauskuus loppui siihen. Meillä oli vielä samaksi lauantai- illaksi sovittu tutustumistreffit Flyen kanssa, jotka olivatkin ihan paikallaan. Kiinnostusta oli, mutta Ruusu oli sitä mieltä, että astumishommiin ei nyt kyllä ryhdytä.

Seuraavana päivänä astuminen onnistui suht kivuttomasti ja maanantai ennen kotimatkaa tehty treffailu oli supernopea, koirat oli nalkissa ennen kuin kissaa ehti sanoa :)

Hyvillä mielin kotimatkalle, vaikka ajattelin, että parhaat päivät eivät olleet varmaan ihan vielä. Mutta meillä ei ollut mahdollisuuksia jäädä pidempään ja uutta reissua hiukan myöhemmin ei ollut todellakaan enää mielenkiintoa lähteä ajelemaan. Ei muuta kuin peukut ja varpaat pystyyn, että pentusia tulisi, vaikka hiukan etuajassa olimmekin.

Ultraan asti olin koko ajan sillä mielellä, että ei siellä pentuja ole. Mitään raskausoireita ei ollut eikä minkäänlaisia muutoksia vatsanseudussa tai nisissä minun silmiin tapahtunut. No tosin puusilmä olen, enkä ole koskaan aiemminkaan mitään raskausoireita huomannut ultraan mennessä ja aina siellä on kuitenkin pentusia näkynyt. Että kauheen luotettavina ei voi minun havaintoja pitää J

Itse en päässyt ultraan mukaan töiden takia, joten Vinski lähti käyttämään Ruusun siellä. No olihan siellä pentuja näkynyt, eläinlääkärin mukaan +/-6 pentua, joka tuntui itseltä aika hurjalta määrältä, sillä olin varautunut siihen, että jos pentuja on, niin vain muutama korkeintaan.

No en edelleenkään tuohon kuuteen pentuun usko, sillä Ruusun vatsa ei häävin iso ole. Olen ajatellut, että hedelmöittyminen on tapahtunut luultavasti melko myöhään, joten luulen laskettua aikaa myös hiukan pidemmäksi kuin 63 vrk astutuksesta. Eläinlääkäri oli ultrassa myös tuumannut, että kehitysasteeltaan pennut olivat vaikuttaneet enemmänkin kolmi-kuin neliviikkoisilta.

Marraskuun alkupuolella ne nyt varmaankin syntyvät, itse ajattelisin sen menevän ensi viikon alkuun, mutta katsotaan nyt. Jännittävää kuitenkin on ja jotenkin extrajännittävää kun kyseessä on Ruusu. Se nyt vaan on sellainen mammantyttö

Että sellaisissa odottavissa tunnelmissa täällä ollaan.

Muutenhan on ollut hiljaista kisarintamalla, Unnan kanssa kävin yhdet kisat syyskuun alussa. Tälle vuodelle ei näillä näkymin ole kisailuja suunnitteillakaan. Ensi vuonna jos yritettäisiin olla jonakin. Ehkäpä myös Piksu ja Vinsentti olisivat oppinut sen verran, että viitsitään kisoihin lähteä.

I-pentueesta kävi neljä koiraa eli Tuuni, Tiuku, Lätsä ja Tähti luonnetestissä syyskuun lopussa, ikää oli veijareilla 2 v 10 kk. Itse olen sitä mieltä, että jos todellista luonnetta halutaan saada tietää niin tuo oli hyvä ikä ne testiin viedä. Jos taas halutaan mahdollisimman hyviä pisteitä koiralle niin silloin pidemmällä elämänkokemuksella 5-6-vuotiaana. No joo,  ehkä hieman karrikoiden noin..Yksilöitähän ne ovat ja eri elämänkokemuksia omaavia, joillekin olisi haitallistakin viedä ne testiin tuossa iässä, toisiahan ei välttämättä ole järkeä viedä lainkaan.

No anyway, testissä käytiin ja yllätyksiä tuli todellakin. Seurakaveri kysyi aamulla ennen testin alkua, että miten luulen siellä käyvän, kuka pennuista ”pärjää” parhaiten. Sanoin, että Lätsä, joka on sellainen maailmannapa, isoegoinen sankari.

Ja pah, siinä minun koiratuntemukseni… Lätsä oli ensimmäinen sisaruksista ja testi meni heti alusta lähtien pieleen, osa niistä menee tuomarinkin piikkiin. Virheen hän myönsi myös loppuarvostelussa. No ei se koirakaan käyttäytynyt ihan niin kuin olisin olettanut, mutta silti loppupisteet jäivät mietityttämään, muistaakseni -12++. Uusintatestausta suositeltiin vuoden-parin päästä, kun sitä elämänkokemusta olisi karttunut enemmän.

Tähti oli mielestänyt näin minun ”asiantuntijan” silmin koko testin kaikista levollisin ja palautui tosi hyvin. Testin loputtua oli yhtä leppoisen oloinen kuin sinne mentäessä. Pisteitä 95+++.

Tuunia alkoi jo pikkusen ahdistamaan testin edetessä ja vaati hiukan aikaa palautua siitä. Pisteitä 110++

Tiuku oli viimeisenä vuorossa ja aika lailla Tuunin tapaan testi eteni, ehkä niin isoa kuormitusta ei testi sille aiheuttanut. Pisteitä 140+++. En kyllä ihan allekirjoita tuomarien tulkintaa luoksepäästävyyden suhteen, meinasivat että olisi hiukan pidättyväinen. Tiuku, joka tunkee kaikkien syliin :)

Kelpo koiria kaikki eikä testin tulos siitä muuksi muuta. Ehkä joissain asioissa nyt osaa suhtautua koiran käytökseen hiukan eri lailla ja ennen kaikkea tulkita sitä paremmin.

Ensi vuonna olisi tarkoitus meidän Vinsentti testata ja mahdollisesti myös Pilke jos sopivaan aikaan testi löytyy.

Ärsytys, en saa lisättyä kuvia, joten tylsän näköinen päivistyshän tästä sitten tuli!