Lopussa kiitos seisoo tai ainakin jotain sinne päin. 

Piksu on oikeastaan ensimmäinen agilitykoirani, jolle olen tehnyt enemmän pohjatyötä motivaation ja  esteiden osaamisen suhteen. Tykkään, että on pikkaisen ”hullu” ja sitähän se toki on ollutkin pienestä pitäen, pikkuisen vain jalostettu matkan varrella lisää. Eli motivaatio-ongelmia ei ole onneksi koiralla ollut vielä kertaakaan, mikä tietenkin itseäni kovasti ilahduttaa.

Esteosaamista etenkin kontaktien suhteen on työstetty pitkään ja hartaasti. Piksu oli reilun vuoden ikäinen, kun aloin miettimään, että vissiin noita kontaktejakin pitäisi harjoitella.  Ihan mielenkiinnosta ajattelin opettaa juoksukontaktit, ajatelin, että ”uhrataan” nyt tämä koira tälle projektille. Kisakoirahan minulla jo oli, joten en suurta stressiä asian suhteen ottanut.  Ilmoittauduin Silvia Trkmanin nettikurssille ja sitä kautta aloitettiin treenaaminen. Enhän minä ymmärtänyt niistä ohjeista kun puolet, kun olivat englanniksi enkä niitä jaksanut alkaa sanasta sanaan kääntämään,  mutta tein mitä ymmärsin.  Edelleenkin minulla on paljon hämärän peitossa noiden laukka-askelten ja muiden suhteen, mutta katselin videoita ja yritin niistä päätellä mitähän mahdollisesti nyt tarkoitetaan. Näitähän sitten hinkattiin ja hinkattiin, aloitettiin alusta ja hinkattiin. Kesän 2013 treenasin kyllä kovasti tätä hommaa, en ole kyllä koskaan millään koiralla treenannut mitään asiaa niin tunnollisesti. Ihan vähän on tapana oikoa aina kun mahdollista (ja korjata niitä virheitä sitten myöhemmin..).

Tässä pari videoita noilta ajoilta.

https://www.youtube.com/watch?v=p5j2HOpeWiQ

https://www.youtube.com/watch?v=z_NdC8tLgKk

https://www.youtube.com/watch?v=HBHc0GT51O0

Onpas se Piksu ollut muuten tuolloin nätin värinen, nykyisin paljon tummempi ja karvatkin hävinneet paljon vähemmäksi.

Kyllähän niitä epätoivon hetkiä tuli monesti, ajattelin ettei se ikinä tule älyämään koko hommaa.  Mutta jollain lailla se on älynnyt, kun yhden käden sormilla voi laskea kontaktivirheet kisauran aikana. Toki nuo juoksukontaktit ovat lukemattomia hylsyjä aiheuttaneet, kun koira ehtinyt napata väärän hypyn tai itsellä tullut hirveä kiire lähteä juoksemaan puomin päähän ja ohjaus itse puomille on puuttunut.  En jaksanut alkaa opettamaan noita käännöksiä puomin jälkeen, joten aloitin puolitoista vuotta (!) sitten opettamaan myös pysäytyskontaktia. Joka edelleen on vähän vaiheessa… Ja toki hiukan sekoittanut tuota juoksupuomiakin välissä.  Kisoissa en ole tainnut vielä kertaakaan pysäytystä kokeilla, pakko kai se on vain jossain vaiheessa uskaltaa.

No nyt tämä lähti ihan kokonaan juoksupuomiasiaksi, kun tarkoitus oli siis kertoa, että hitaasti hyvä tulee ja ehkäpä nyt pääsen ”keräämään satoa” siitä, että monia asioita olen opettanut paremmin kuin aikaisempia aksakoiriani. Tuloksellisesti ollaan toki jäljessä niistä. Tässä iässä Unnalla ja Ruusulla oli menestystä ja meriittejä enemmän kuin Piksulla.  Sen kanssa noustiin toukokuussa 2015 kolmosiin, kesällä saatiin yksi nolla ja sen jälkeen tasaista hylsyputkeä.  MUTTA nyt kahdet viime kisat menneet aika paljon paremmin ja kotiintuomisina 2 x agility-serti ja 2 x hyppy-serti.  Eli kello tikittää valioitumista varten vuoden ajan.  Nyt tavoitteena olisi pari tupla-nollaa, kun tietenkään peräkkäisiltä radoilta ei nuo nollat tulleet.  Pikkusen hoppuhan tässä tulee, kun huhtikuussa koko pohjois-Suomessa ei ole kuin yhdet kisat. Toukokuussa pakko tahkota sitten noita kisoja oikein urakalla.

Tässä pari Piksun rataa:

https://www.youtube.com/watch?v=7g67dFJ5PaE

https://www.youtube.com/watch?v=z9wj3tHfO7g

Piksulla olisi muuten yksi muukin koitos huhtikuussa, nimittäin reilun viikon päästä luonnetesti. Saa nähdä mitä se tuumaa, mitään ”huippupisteitä” tuskin on luvassa. Toki eihän siinä missään pistejahdissa varsinaisesti olla, vaan kiinnostaa nuo tietyt osa-alueet ja yleensä koiran reagointi ja toimintakyky paineen alla.

Mitähän muuta. No viimeisetkin pennut lähtivät noin kk sitten maailmalle. Masu eli Åsa jäi Rovaniemelle ja Ossi-poika muutti Saloon. Hyvin on molemmilla mennyt uusissa kodeissaan, Ossi on kokeillut siipiään mm. koulukoirana ja hurmannut teinejä ja opettajia.

Ryöstän tähän muutamia kuvia pennuista

Maki (Makian-Maki)  oli mätsärissä BIS4

Sansa (Molly Malone)

Solla (Muccelis-Maccelis)

Risu (Miss Messy)

Ossi (Mister Muscle)

”Isommat” pennut eli L-pennut ovat jo 9-kuisia! Mahdoton kun aika rientää. Elsa (Lily Loud) korkkasi ensimmäisenä näyttelykehät Vaasassa viime viikonloppuna EH:n kera. Arvostelu oli lupaava, yllättäen tarvitsee vielä aikaa.

Korpulla (Kidius Korpus) kävi naisvieraita maaliskuussa ja huomenna jännätään ultrassa onko reissu tuottanut tulosta ja Pomppaloikan kenneliin tulisi ensimmäiset pennut. Yhdistelmä on kyllä minun makuuni (yllätys yllätys), joten toivotaan montaa kaunista pikku-Jippoa ja komeaa pikku-Korppua.

Tuija otti hienoja kuvia pohjoisen reissulla, tässä pari kuvaa Piksusta

Piksu ja jätkänkynttilä

Piksu pujottelee

No lisää tarinoita myöhemmin! Paljonhan on varmaankin (?) tapahtunut, mutta en muista mitä...