Huhhei, oltiinpa sitten toissa viikonloppuna perinteisissä Piteån agilitykarnevaaleissa. Samalla reissulla vietiin tuo meidän puudeli näyttelyyn. Olin ilmoittanut Ruusun vain lauantaille kahdelle radalle, Unnan kanssa oli tarkoitus painella kaikki neljä rataa. Launtainahan tuolla on perinteisesti kv-agikisa, joka tietenkin aina pikkuisen houkuttaa. Muutenhan Unnalla ja Ruusulla ei ole tuolta Ruotsin puolelta mitään "saatavaa", koska ovat hyppy-ja agivaliot sieltä. Mutta tuo Piteån kisapaikka ja tunnelma on niin omaa luokkaansa, että sinne on vaan päästävä. Ja niin ihmeellistä kuin se onkin niin siellä paistaa AINA tuona viikonloppuna aurinko täydeltä terältä, ravun näköisenä palaillaan kotiin.

No anyway, tuosta kv-kisasta jos Caciagin saisi kumpi vaan koira niin ymmärtääkseni pitäisi Kansainväliseksi agilityvalioksi tulla. Sääntöjen mukaan riittää kaksi Caciagia kahdesta eri maasta, niiden välisi tulla vuosi ja yksi päivä. Ruusulla on itse asiassa Suomesta ja Ruotsista jo yhdet, mutta väliä vain 11 kk niin eihän niillä mitään titteleitä saada :) Unskilla on yksi Suomesta parin vuoden takaa.

Ruusun kanssa lähdettiin aika alussa ja tehtiin ihan kiva nolla, yritin vaan mennä lujaa sen kummemmin varmistelematta. Unnan kanssa tavoite sama ja  luulinkin, että nollalla tultiin maaliin, mutta olikin vitska paukahtanut keinun ylösmenokontaktista. No kerran aikaisemmin kisauran aikana tullut sama, joten ei mikään tyypillinen virhe ole.

No loppujen lopuksi kävi niin, että Ruusu voitti kisan ja sai sen kolmannen Caciaginsa! Huisia :) Nämä ruotsalaisethan eivät tienneet säännöistä mitään, joten ei sitä valioksi siellä merkitty, mutta tuomarina olleen Anders Virtasen kanssa juttelin asiasta kisan jälkeen ja hänkin oli samoilla linjoilla sääntöjen suhteen kuin minä.

Palkinnoksi saimme pipon (!) sekä lahjakortin Piteån Cesar Millanin kursseille :) Onneksi Ulla oli paikalla Junin kanssa (asuvat Luleåssa), joten menee ainakin se lahjakortti hyötykäyttöön.

Sunnuntaina oli heti aamusta Piksun kehä, jonne saavuttiin viime tipassa, mutta kehään ehdittiin kuitenkin. Kehässä oli neljä schapea; nartuissa Piksu ja Piksun sisko Juni, uroksissa isä Sacke ja joku uros Norjasta (?)

Niinhän se sitten kävi, että Piksusta leivottiin ROP Sacken ollessa VSP. Juni oli PN2 kera varasertin ja vara-cacibin. Pilkkeelle siis serti ja Cacib ja uusi Ruotsin muotovalio. Junilla nyt odotuttaa se kolmas serti, mutta kyllä se sieltä vielä tulee! :) Sitten olisivatkin kaikki sisaruksen valioita.

Nähtiinhän me näyttelypaikalla myös Wilbur, mutta siitä myöhemmin lisää :)

Näyttelyistä ajeltiin sitten takaisin kisapaikalle, jossa paistateltiin päivää ja nautiskeltiin, kiitos vain seurasta Seija, Laura ja Maria. Seija joutuikin sitten juoksuttamaan kummatkin koiransa itse, kun kolmosten aikaan käytiin Piksun kanssa juoksemassa ryhmäkehä läpi. Aikaahan tähän läpijuoksuun meni kuitenkin vaikka kuinka paljon, kun ei tuolla Ruotsissa oo ikinä hoppu...No ehdin näkemään yhden radan eli Seijan ja Unnan hypäriradan, joka olikin aivan huippuhyvä. Seija oli tahkonut Tuunin kanssa nollat molemmilta radoilta ja Unskin kanssa nollan ja hylsyn. Tästä lähtien se onkin sitten Seija tuon Unnan ohjaksissa (no ehkä joskus voin käydä fiilistelemässä sen kanssa jos hyvin käy :) ) Ei muuta kuin hienoja kisoja ja kiitos molemmille hienoista hetkistä agilityn saralla! :) Muutenhan me toki nähdään entiseen malliin, mutta tällainen ohjaajamuutos olisi tulossa. Minä yritän alkaa keskittymään Vinsenttiin ja Piksuun pikkuhiljaa. Huonolla treenauksella olleet molemmat, mutta jospa se tästä taas.

Ruusulla hoidetaan nyt tuo jumittava selkä kunnolla kuntoon ja katsotaan mitä jatkossa tehdään. Ehkäpä satunnaisesti kisaillaan jos siltä tuntuu.

Niin ja käytiinhan me kesäkuussa Unnan ja Ruusun kanssa (+Seija Tuunin kanssa) agilityn SM-kisoissa ja MM-karsinnoissa. Kisat meni ihan silleen jees. Joukkuekisassa Ruusulle vitska ja Unnalle nolla ->joukkuesijoitus 7/71, ei aikasta hyvin! :)

Jollakin on jokseenkin turvonnut naama tässä kuvassa. Hetki kuvanoton jälkeen tultiin ilmoittamaan, että joku schapendoes juoksee tuolla irrallaan. Me oltiin, että ei oo meidän, kaikki on tässä. Kunnes bling, ai niin, meillähän oli se Piksukin mukana.

Yksilöissä molemmat koirat saivat kepeiltä virheet ja siihen loppui taival finaaliin pääsystä.

MM-karsinnoissa kaikille kolmelle eka radalta nollat, toka radalta vain Unnalle nolla. Vauhti oli hiukan hukassa, joten aika ei riittänyt jatkopaikkaan sunnuntaille. Ihan tyytyväinen kuitenkin olen.

Pentusuunnitelmiakin taasen olisi. Olen vaan tullut niin skeptiseksi sen suhteen, että meidän taloon oikeasti pentuja syntyisi, että hyvä, etten ilmoita jo tässä vaiheessa, että pentuja ei sitten ole tulossa. Eli anteeksi pennunkyselijät, mutta en uskalla luvata yhtään mitään vielä.

Mutta pentusuunnitelmia siis olisi ja peräti kahdet suunnitelmat. Luvan kanssa kanssa olitarkoitus käydä tällä viikolla hellustelemassa Ruotsin puolella. Sulhasehdokkaana on  Wilbur-poika eli Himling´s Humble Web. Wilburiahan me treffailtiinkin jo tammikuussa ja silloin ei astutus onnistunut, nyt toivotaan, että kokemus olisi kasvanut viime yrityksen myötä :) Wilbur on terveystarkastettu; lonka B/B, kyynärät 0/0, silmät terveet. Normaali purenta ja kivekset. Näyttelyihin se ei ole vielä ehtinyt, ehkäpä elokuussa olisi sellainen luvassa :) Mutta pidän kovasti poitsusta, on sellainen helppo, kiltti, ystävällinen, mutta kuitenkin reipas ja aktiivinen.

Luva aloitti juoksunsa ja tärppipäivät tulivatkin edellisestä juoksusta poiketen paljon aikaisemmin, joten meinasi ihan hoppu tulla saada Wilbur paikalle. Meillä oli joka tapauksessa tarkoitus käydä Raahessa vkonloppuna hakemassa tytöt mummolasta, käyttää Piksu näyttelyissä ja Vinskillä oli Oulussa frisbeegolfkisat. Haimme perjantaina Wilburin Luleåsta matkaan ja ensimmäiset treffit olivatkin heti keskiyöllä. Rakkautta oli ilmassa ja saatiin onnistunut astutus. Lisäksi treffatiin vielä lauantaina ja sunnuntainakin aamulla. Kiihkeää oli nuorenparin rakkaus, sunnuntaina en ehtinyt edes remmiä irroittaa Wilburilta kun olivat jo nalkissa :)

Oli kyllä kiva pitää Wilbur tuon viikonlopun matkassa. Täytyy vain todeta, että on se kiva koira! Juuri sellainen kuin schapen pitää ollakin; hyväntuulinen hölmö :) Häntä heilui ihan koko ajan, mentiin minne vaan. Lunkisti se meillä oli vanhempien kotona, sopeutui kyllä laumaan välittömästi.  Minulla oli mukana se Oulun näyttelyssäkin, missä se pääsi mm. uusien schapetuomareiden kynsiin syynättäväksi. Eipä tuo näyttellyissäkään ollut moksiskaan, oli iloinen kun ihmiset tulivat moikkaamaan :)

Piksu kävi ihan kehässä asti ollen ROP cacibin kera hollantilaisen Jo Schepersin arvioimana. Jo valitsi Piksun vielä ryhmässäkin kuuden parhaan joukkoon. Uudet schapetuomarit kävivät myös Piksun hipelöimässä, toinen oli ollut Posiolla toukokuussa harjoitusarvostelijana. Hän tuli puhuttelemaan, että oliko tämä koira se Rop siellä Posiolla, tämän koiran takia ihastuin rotuun. Siinä ne innoissaan tutkivat ja pyysivät juoksuttamaan ja olivat ihan, että wau. Minä vähän pöllämystyneenä siinä olin, että ei kai se nyt ihan niin nätti oo, vaikka soma onkin. Se on rotumääritelmän mukainen, mutta ei mitenkään näyttävä koira lyhyine turkkineen.  Piksu ei kyllä tuollaisessa tilanteessa ole mikään pr-koira, kun ei se ole sillain kiinnostunut vieraista ihmisistä,antaa kyllä tutkia, mutta ei se niille lähde häntää heiluttelemaan ja lällyteltäväksi. Wilburhan oli siinä koko ajan vauhdissa, että tutkikaapa mua mielummin :)

Piksulla on kyllä nyt hurja näyttelyputki menossa; kuudessa peräkkäisessä näyttelyssä ROP. Voittajanäyttelyissä otetaan sitten se eh... Ja tokihan täällä pohjoisessa harvoin on isoa määrää schapeja kehässä, joten ei me todellakaan mitenkään rinta rottingilla olla elokuun isoihin näyttelyihin menossa. Noiden elokuun näyttelyjen jälkeen ei kehiä enään kierretäkään tälle vuodelle, tai ehkä voittajanäyttely voisi olla kiva, kun siellä messarissa on niin hauska käydä.

Piksu Oulussa 13.7.14, kuvaajan Petra Tiittanen

No tässä kuitenkin kuvia Wilburista, kuvaajana Johanna Flinck

Wilbur harjoittelee näyttelyjuoksemista Jossun kans :)

Tässä Luvasta vielä pari tuoretta kuvaa. Hiukan vielä karva on vaiheessa ajelun jäljiltä, mutta kyllähän tuon jo schapeksi tunnistaa. Laitanpa vielä kuvan Luvan lyhyemmässä turkissa.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin :)