Voe helekatti, kun täällä on kylymää! Aamulla töihin lähtiessä oli lämpötila 5 astetta. Outi oli tullut mua ennen ja sano, että auton ikkunat oli jäässä, kun oli lähtenyt. Ja vuodenaika oli...Niin, nyt on vasta elokuun alkupäivät. En mää tällaisia kesäilmoja halunnut!!Matotkin vielä pesemäti, miten ne nyt ikinä kuivuukaan, kun yöllä on jo pakkasen puolella. Meidän matoissa onkin sitten pesemistä, kun pennut tepastelevat ympäriinsä.Aattelin, että antaa pentujen pissailla ihan rauhassa ympäri huushollia ja sitten suursiivous kun poistuvat omiin koteihinsa. Mutta aika hyvin ne jo osaa paperille pissata, fiksuja pentuja! Ja Jaakko jopa kakkas eilen ulos! Hyvä poika! Nuo pennut on kyllä NIIN hauskoja ja tuoksuvat NIIN ihanalle pennunhajulle ettei niistä malttais pitää näppejään erossa. Kaikki on kyllä tosi reippaita ja huolenaiheeni Sinikkakin on kehittynyt kovasti eikä enää joukosta erotu. Tehotarkkailun alla se kuitenkin vielä on. Pennut alkavat olla yhä enemmän hereillä, käyvät kopassa ottamassa tirsat, sitten käyvät pissapuolella pissalla ja lähtevät tutkimaan maailmaa. Yksin niiden ei ole tarvinnut olla paria tuntia pidempiä jaksoja, kun Vinski tekee luovutusikään asti iltavuoroja eli menee kolmeksi, kun taas mää pääsen neljältä töistä. Nyt ne on alkaneet nukkumaan yönsä, toissayönä herättivät kerran ja viime yönä eivät kertaakaan! Tai sitten olin vaan niin auttamattoman väsynyt etten kuullut mitään...

Meillä oli viikonlopun Api, Ninni ja Nette kylässä, kiitos käynnistä! Lauantaina heitettiin Annen kanssa keikkä Kittilään  kultakaivokseen, kun Apin piti viedä jotain vermeitä sinne. Sunnuntaina mun pitikin mennä jo kaheksan aikoihin agilitykisoihin töihin ja siellä jökötinkin tuomarinsihteerinä hela dagen, kotiuduin joskus puoli kuuden aikoihin ihan jääpalikkana. Välistä paistoi aurinko, välistä vihmoi vettä, välistä tuuli niin, että hyvä ettei vieny mua pikku keijukaista mukana :) Harrastaminen on mukavaa...Ei vaiskaan oli ihan hauskaa ja näki hienoja suorituksia. Oispa ollu lysti Napinkin kanssa piirinmestaruuksista kamppailla...Api oli yllättäen väsynyt odottamaan mua kotiin ja kyllästynyt Vinskin hauskaan seuraan (voiko siihen kyllästyä...?) ja häippässy takas Raaheen. Ei ollut edes ruokaa kerennyt syömään. Eikö muka meidän tekemät ruoat kelpaa, häh??!!

Eilen oltiin Ulliksen ja koirien kanssa piiitkästä aikaa lenkkeilemässä. Nena on Surun "lapsuudenystävä" ja yksi suurista ilonaiheista. Tuntuu ettei se nahoissaan pysy kun puhutaan, että lähetään Nenan kans lenkille. Pari tuntia me siellä tepsuteltiin ja parannettiin maailmaa ja keksittiin kuningasajatus meidän ensi vuoden kisoja ajatellen. Saa nähä hyväksyykö muutkin sen.

Ai niin pennuilla on hampaat! Ja sen kyllä huomaa...

Laitan taas kohtapuoliin kuvasatoa söpöläisistä.