Me tehtiin se!! Unna, Seija ja minä, hyvä tiimi 

Siis olen harrastanut agilityä jo iäisyyden ja nyt se tapahtui, ensimmäinen AVA-koirani. Tai siis Seijan koira, mutta mun ohjaamani Yksinäni en tätä titteliä olisi Unskille saanut hommattua, niin kovan pohjatyön sekä jatkuvat ylläpitotreenit Seija on Unnan kanssa tehnyt. Unnan kanssa ollaan pääsääntöisesti käyty yhdessä treenaamassa kerran viikossa, mutta Seija on tehnyt lisäksi 1-2 treenit viiikossa, yleensä tiettyjä hankalia kohtia treeneistä tai ihan vaan perusjuttuja; kontakteja, keppejä, vauhtia. Hatunnosto Seijalle myös siitä, että sai Unnan taas toimimaan hallissa. Se alkoi jostain syystä jumittamaan viime talvena treeneissä; joko hiimaili jo treenipätkän aikana tai sitten pätkän loputtua pyrki heti pois hallista. Emme ole vieläkään selvittäneet mistä tuo johtui, mitä sille on hallissa tapahtunut. Joka tapauksessa Seija on viettänyt paljon aikaa ihan vain leikkien Unskin kans hallissa tai syöttäen sille herkkuja siellä. Ja treeni tuotti tulosta! Jumitus on loppunut ja hallissa viilettää nyt vanha entinen agilitykaverini Unna. 

Unnahan sai ensimmäisen agisertinsä marraskuun alussa Oulussa 2010, toinen tuli toukokuussa Kemissä ja tämä kolmas tuli stten ensimmäisistä mahdollisista kisoista, jossa sertin vastaanottaminen oli mahdollista. Pähkäiltiin Seijan kanssa ihan tappin asti lähdetäänkö koko kisoihin, koska takana oli loitavasti menneet kisat pari viikkoa aikaisemmin, niihin olisi hyvä ollut lopettaa tämä kisavuosi. Mutta tokihan se hiukan houkutteli lähteä, kun tiedossa oli, että näistä kisoista voitaisiin se titteli kotiin saada. 

Jo aamulla oli sellainen olo, että MIKSI ihmeessä meidän pitikään lähteä. Herätys oli jo viideltä ja kotipihasta starttasin ennen kuutta. Voishan sitä sunnuntai-aamuna toki muutakin tehdä kuin lähteä pilkkopimeään yöhön ajelemaan. Matkalla Seijalle totesin, että Unna ei ole koskaan tehnyt kisoissa pujotteluvirhettä. Ei ois kannattanut sanoa, sillä eka radallahan se virhe sitten tulikin, meni pujottelussa toiseen välin. Virheettömällä radalla se voitto olisi tullut jo tästä. Toisella radalla se suht hyvä nolla sitten tulikin. Pientä jännitystä toi se, että lähtiessäni Ruusun kanssa radalle toiseksi viimeisenä, Unna oli johdossa. Mietin siinä startissa, että mitä teen, siis lähinnä miten varmistan sen ettei Ruusu tule voittamaan Unnaa. Koska tosiasia on se, että Ruusu on nopeampi ja jos se tekisi hyvän radan niin voitto tulisi väärälle koiralle. No ohjaus oli syystäkin huonoa ja "saatiin" hylsy. Kun viimeinenkin koira oli mennyt, oli Unna edelleen johdossa ja olihan se hieno hetki!

Nyt jäämme agilitytauolle ihan kokonaan ainakin joulukuuksi, tammikuussa voidaan jotain pientä ehkä jo treenata. Takki on itsellä jo niin tyhjä ettei koko agility kiinnosta tällä hetkellä yhtään. Eli tauko lienee paikallaan :)

Niin, laitetaanpa tähän vielä tulokset niistä marraskuun alun loistokkaista kisoissa, myös Oulussa. Molemmille koirille oli kolme starttia. Eka kisasta molemmille nollat, Ruusu 1. Unna 3. Ruusulle toinen agiserti :) Toisesta kisasta molemmille nollat; Ruusu 1. ja Unna 3. Ruusulle ensimmäinen hyppyserti :) Kolmannesta kisasta Unnan radan aikana,  mulla vissiin jollain lailla revähti molemmat pohkeet kylmässä hallissa, juokseminen oli tuskaa ja tuntui etten selviä maaliin asti. Unnalle kuitenkin nolla ja Ruusun radan jätimme väliin, varsinkin ku Unna oli johdossa siinä vaiheessa kun Ruusun vuoro olisi ollut :) Unna säilytti johtoasemansa loppuun asti ja se sai ensimmäisen hyppysertinsä myös. 

Ruusu sai myös samaisista Unnan valiokisoista toisen hyppysertinsä voittamalla hyppyradan. Nyt sillä on agi-ja hyppysertit odottamasse ensi vuoden loppua, jolloin se voi vastaanotta kolmannet sertinsä ja valioitua. 

Luvakin kävi kisaamassa noissa Oulun kisoissa Jossun kanssa. Ja vetivätkin hienosti eka radan nollalla läpi! Hiukan yliaikaa tuli, pientä hienosäätöä vielä, mutta hyvä tekemisen ja menemisen meininki oli molemmilla. Toinen rata menikin sitten hylsyksi, Luva näytti hiukan taas Luvamaisia puoliaan rallattelemalla ihan vain muutaman ylimääräisen esteen ihan vain muutaman kerran :) Mutta tosi hienoa menoa oli! Luva on muutenkin esitellyt hyvää agilityasennetta treeneissä Jossun kanssa, joten se lupailee hyvää ensi vuotta ajatellen. "Harmittavasti" vain mahdolliset pennut ensi vuonna tulevat sotkemaan hiukan agilitykuvioita. Isäkoiraa ollaan mietitty pitkään ja hartaasti, tällä hetkellä ykkösvaihtoehtona olisi agilityssa kisaava koira, jonka toivottavasti näen livenä lähiaikoina!

Mitähän muuta; 

No meidän pikkuvauvat täyttivät vuoden 27.11!! Onnea pikku palleroiset Liinu, Tuuni, Tiuku, Iita, Aicu, Lätsä, Jeccu ja Tähti! Olette kaikki hienoja otuksia!

Meillä oli täällä Rovaniemen päässä yksivuotistreffit, mutta kuvia ei tullut otettua,koska oli jo pimeää. Treffeistä lähdinkin sitten kotiin itkien, koska sain ihan lahjan, joka kosketti ja kovasti...

Tähden omistaja Liisa oli maalannut aivan upean taulun noista kahdesta. Taulu on kyllä niin todellisen tuntoinen, molemmat ovat niin itsensä näköisiä. Liiisan sisko Ilona on työkaverini ja olivat töissä miettineet pikku porukalle, että Riikka kaipaisi piristystä, kun olin syksyllä ihan rikki Napin ja Surun poismenosta johtuen. Kiitos kovasti kaverit, olette ihania  Vielä ei ole aika sille, että tämä taulu piristäisi, mutta sekin aika varmasti vielä tulee. Nyt se herättää niin paljon tuoreita muistoja, että en itse asiassa ole pystynyt sitä kovinkaan edes katselemaan. 

Laitan ielä loppuun  linkin treenivideoon, joka on itse asiassa jo kuukauden takaa

www.youtube.com/user/mccorv1ne#p/a/u/0/J8DRg7H8QTM

Rovaniemen pikkuschapet sekä tuo yksi vääränrotuinen treenaavat. Vinsentti on tosi kivasti oppinut riekkumaan tuolla hallin reunalla...On kyllä niin motivoitunut ja mukava treeniryhmä ettei toista No Vinski joskus aina ärsyttää, mutta se annettakoon anteeksi. Vinsentti ei ole saanut kasvatettua sitä toista kivestä vieläkään. Muuten se on ainakin minun silmääni oikein näppärän näköinen ja oloinen otus. Vinski on sen kanssa treenaillut pikku tokojuttuja säännöllisen epäsäännollisesti ja agilityä ollaan treenattu ehkä viitisen kertaa. Päätoimisesti se on vain ollut pentu ja opetellut talon tapoja ja elämää itseään. 

Niin ja muutaman päivän päästä lähdetään Helsinkiin voittaja-näyttelyihin kuuden akan voimin. Mukaan otetaan Tuuni, Tähti ja Lätsä. Rankka reissu tulossa, mutta kyllä sitä ootetaan niin kovasti! Jeccukin on tulossa sinne, mukava nähdä miltä pikkukoira näyttää puolen vuoden tauon jälkeen. Ei ehkä enään kovin pienelät ainakaan...