Jopas on taas jäänyt päivittelemättä...Mitähän tuota olisi heinäkuun jälkeen tapahtunut?

No jos ei vielä siirrytä noihin Pylleröuutisiin vaan kerrattais kisakuulumiset siltä osin kuin muistan.

Ruusu rusakko osallistui PM-agikisoihin ja taituroi itsensä nollatuloksilla Lapin kennelpiirin piirinmestariksi! Vanha kettu ei olekaan kisannut yhtään kisaa joissa olisi voinut SM-nollia kerätä, mutta nyt saikin samantien menolipun Ouluun ensi vuoden SM-kisoihin. Viisas pikku Ruusu, säästää emännän rahoja :)

ruusupm-normal.jpgruusu%20pm2-normal.jpg

Enemmän ollaan sitten tahkottu nuorison eli Piksun ja Vinsentin kanssa. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita, mutta tuloksia ei niinkään.

No Piksu sai kotikisoissa syyskuussa kaksi nollukkaa ja vaihtoi kuiten kakkosluokkaan. Sen jälkeen ei ollakaan kisattu.

Tässä linkki toiseen nollarataan http://www.youtube.com/watch?v=wZ5hUD4LX1Y&feature=youtu.be

Vinsentillä ei olla saatu aikaiseksi paljon mitään. Yhden melkein nollan, kun jo tuuletin vika hypyllä ja koira sitten tiputti sen vika riman. Voiko ihminen olla noin pässi? No voi näköjään.

Piksun kanssa käytiin myös suuressa maailmassa Maailmanvoittajassa ja euroschapendoes show:ssa.

Maailmanvoittajassa hävittiin vain tuoreelle maailmanvoittajalle,  ROP-koiralle, saatiin vara-cacib. Tyytyväinen saa olla, vaikka tietenkin pikkuisen harmittaa kun oli noinkin lähellä, mutta toki tyytyväinen olin Paksukaiseen. Yllätyin, että se näytti paineistuvan tuolla näyttelyssä ilmeisesti toisista koirista, kun niistähän se ei niin perusta. Kehässä oli reipas ja silleen, mutta häkissä kuolas ja raapi ja loppujen lopuksi sai itsensä taituroitua metallihäkistä ulos. Huoh. Toki oli myös varmaan ensi kertaa reissussa ihan itsekseen ilman laumaa. Mutta kuitenkin, ei hyvä homma.

Euroschapessa saatiin sileä ERI kivalla arvostelulla. Monenlaista tessua siellä näki ja olipas oikein kiva seurailla niitä. Ainoa mikä ärsytti oli ampiaiset, joita pörräs íhan koko ajan ympärillä ja söivät jopa mun karkkeihin koloja. Se oli paha juttu se.

No sitten nämä epäonniset pentu-uutiset. Olin suunnitellut tälle syksylle kahdet pennut; Luvalle ja Tuunille. Se miksi molemmille nyt melkein peräkkäin,  oli monen sattuman summa ja halusin osittain varmistaa myös sen, että pennunostajat saisivat sen kauan odottamansa pennun. No ei tuottanut tämäkään varmistuksen varmistus toivottua tulosta.

Luvan ja Wilburin rakkaustarinan tuloksena syntyi sektiolla yksi urospentu, Pyllerö.

Tuunin ja Lystin (Puuparran Santeri) rakkaus ei roihahtanut lainkaan. Tuunilta otettiin progesteronitesti maanantaina 29.9, juoksun 8.päivä. Proge oli tuolloin 2.7 eli LH-piikki saavutettu. Sovimme ensi treffit Turun seudulle saman viikon torstaille (mielellään olisimme menneet jo keskiviikkona, mutta aikataulut eivät antaneet myöten). Eläinlääkäri suositteli kokeilemaan astutusta jo keskiviikkona, mutta ei uskonut torstain olevan vielä myöhäinen. Itsekin ajattelin, että kerrankin progesta on jotain hyötyä (yleensä kun olen käyttänyt niin arvot niin matalia ettei testistä ollut mitään hyötyä). Olin tyytyväinen kun olisi mahdollisuus tapailla urosta to-su aikana, yleensä käynnit olleet parin päivän reissuja.

Torstain treffit menivät jokseenkin näin; Tuuni istui ja ärjyi Lysti-rievulle, joka yritti flirttailla sen kanssa. Ei päästänyt lainkaan haistelemaan takapäätä. Kun otin Tuunia pannasta kiinni sen verran, että Lysti pääsi edes haistelemaan niin ei merkkiäkään, että kääntäisi häntää sivuun tai Lystikään yrittäisi nousta selän päälle.  Kävimme kuitenkin vielä lenkillä, että pariskunta tottuisi toisiinsa, mutta ei mitään vaikutusta.

Perjantaina sama homma, mutta totesimme lyhyemmällä ajalla, että ei tule mitään.

Lauantaina ei oikein Lystikään jaksanut enään kiinnostua. Näin ollen jätimme sunnuntain treffit kokonaan väliin. Maanantaina kun tulin Rovaniemelle niin kävin vielä haistattaan Vinsentillä, samoin keskiviikkona, mutta ei ollut poika kiinnostunut lainkaan. Ajattelin jos juoksu olisikin vain kehittynyt niin hitaasti ja parhaat päivät vasta edessä. Mutta ei, en tiedä "lakkasiko" juoksu kesken kaiken vai mitä tapahtui. Ei kuitenkaan ainakaan sitä mitä oli suunniteltu.

Eli ei ole pentuja tulossa tänne suunnalle :( Nyt on sellainen olo, että ei viitsisi enään edes yrittää, kun kaikki yritykset on epäonnistuneet jollain lailla. Saa siis nähdä vieläkö meillä Pyllerön jälkeen tullaan näkemään pikkujalkojen tepsutusta omien kasvattien osalta.

Mutta Pyllerö eli tuleva Korppu. Oikea virallinen nimi vielä auki, pitäisi vissiinkin pikku hiljaa päättää :)

Korppu menee ystävälleni Ilonalle, jolle oli itse asiassa jo kuusi vuotta sitten melkein meidän Ruusu menossa, mutta lapset olivat silloin pieniä ja allergiaoireisia. Siedätyksen ja ajankulun myötä ovat allergiaoireet hävinneet lähestulkoon kokonaan. Meidän koiria (+marsuja ja jänis..) on siellä ollut säännöllisen epäsäännöllisesti hoidossa pitkiäkin aikoja ja hyvin on mennyt. Lisäksi Ilonan siskolla on Tähti-schape, joka viettää myös siellä paljon aikaan. Pennulla on kaverina siellä myös kaksi jämtlanninpystykorvaa (ulkokoiria).

Ja onhan tuo pikku Korppu sellainen nuori mies, että en tiedä mikä siitä isona oikein tulee :) Se on oikea lellivauva ja jo tässä vaiheessa niin suuriegoinen, että voi Ilonalla olla vielä haastaviakin aikoja sen kanssa. Tänään tulee poika neljä viikkoa ja on jo menossa mukana ihan täysillä. Kulkee siis vapaana muun lauman mukana, kun eihän siellä pentulaatikossa viitsitä olla enkä ole pentuaitausta ainakaan vielä sille tehnyt. Katsotaan kuin hurjaksi se alkaa, että täytyyko päivän ajaksi laittaa se aitaukseen. Tämän viikon onneksi on Vinski syyslomalla niin pystyy katsomaan sen perään. Ihanasti on meidän Piksu ottanut pennun omaksi kaverikseen, se on niin hurmioitunut siitä, että voisi vaan leikkiä sen kanssa kaiken aikaan. Ja kuinka nätisti se leikkiikään! Tässä se kyllä yllätti niin positiivisesti minut, olin varautunut, että se ei tule kuin murisemaan pennulle.

Ja pentuhan leikkii! Se roikkuu ja repiii lampaantaljaa nojatuolin reunalta, kantaa pehmolelua häntä pystyssä, yksi päivä puisteli tosissaan tyynyä :) Kyllähän tuota ainokaista tulee seurailtua ihan erillalailla kuin isompaa laumaa.

Päivänokoset se nukkuu kainalossa ihanasti tuhisten.

Tässä ihan pienenä miehenä iltanokosilla

korppu3-normal.jpg

Osaanhan minä olla pieni ja suloinen (ja hiukan lihava)

korppu-normal.jpg

Kolmeviikkoiskuva

korppu2-normal.jpg