Hui, kuinka se aika rientääkin! Juurihan nuo syntyivät. Mutta alkaa huomata, että ne lähestyvät luovutusikää, on meno ja sotku sen mukaista.  Harmi kun noita pakkasia on riittänyt koko kuukaudelle, ulkoilut ovat jääneet vähille. Nytkin on luvattu koko viikolle -30 astetta, joten sisällä pysytään. No viikonlopuksi pitäisi vähän lauhtua!

 Kyllä kesäpentujen kanssa oli helppoa kun sai pukata ne kartanolle syömisten ja nukkumisten jälkeen. Ja muutenkin pystyi paljon enemmän kulkemaan. Nyt täällä jyllää kennelyskä, niin en uskalla pentujen kanssa mennä minnekään koiratapahtumiin. Kesällähän me kierrettiin jo kuusiviikkoisten kanssa kaikki kissanristiäiset.

Eläinlääkärillä käytiin tarkastuksessa ja sirutuksessa viime viikolla, kaikki oli ok. Hipsulle tuli maininta lievästä yläpurennasta.

hips.jpg

Viikonloppuna yrittettiin (huom!yritettiin) ottaa 6-viikkoisposet, mutta saatiin kolmelle pennulle onnistuneet otokset, muuten ne oli siellä vaikka miten päin. Ja voi mahdoton kuinka ahneita ne ovat, pikku piraijat purivat sormet auki yrittäessään hamuta makupalaa kädestä.  Muutenkin ovat kyllä niin ruoan persoja. Vaikka olisivat sikiunessa niin ne varmasti kuulevat kun otan koirankupin käteen. Sillä siunaamalla koko parvi on kimpussa ja mouruavat ruokaa. Annan ruoan aina niille pentuaitauksessa ja kun näkevät, että ruokaa olisi nyt tyrkyllä niin alkuun pyörivät kuin kalaparvi jaloissa ja loppumatkasta juoksevat aitaukseen kiljuen samalla. Se on kyllä yhdenlainen show. Mutta siis yrityksenä olisi saada lähipäivinä otettua ne poset, laitan ne sitten tänne näkyville.

Meille olisi nyt itselle jäämässä pentu… tai todennäköisesti ainakin. Taikahan meillä on kovin innoissaan koirista ja aktiivisin koirankouluttaja perheessä. Sissi oli vähän jo jäämässä Taikan koiraksi, mutta kun sai ihanan kodin niin muutti sinne. Nyt tässä pentueessa on Paula-neiti, joka on ollut Taikan suosikki heti alusta lähtien. Alkuun näihin otetaan Paula-juttuihin suhtauduttiin höpöhöpö-ajatuksella. Edelleenkään en superinnokas ole neljänteen koiraan, mutta olisi se Taikalle iso ja tärkeä asia. Paulaa en itselleni valitsisi, kun  minähän tykkään noista vähän ”hulluista” yksilöistä, mutta lapselle sellainen voisi olla hiukan haasteellinen tapaus. Ulkomuodollisestikaan ei ole pentueen paras, mutta on sillä kaunis pää. Turhan pitkärunkoinenhan se on.

paula.jpg

Piksu on kyllä ollut ihana pentujen hoitaja alusta lähtien. Tosin alkuun se oli ihan siipiä vailla kun ei tiennyt miten päin se pentujen kanssa olisi ollut. Hännällä olisi kermankin vispannut. Edelleenkin se jaksaa niitä nuolla ja antaa niiden möyriä päällä ja repiä. Jos vähänkin isommin joku kiljahtaa niin sijaisäiti on heti paikalla. Vinsentti on hiukan leppoisampi kuin Tiukun pentujen kanssa, mutta kyllä se niille ärähtelee, välillä tosin antaa vetää hännästä ja kiipeillä päällä. Jos kehtaavat ottaa sen leluja niin se on kuin haukka hakemassa ne niiltä pois. Ruusu palasi kotiin viikonloppuna, kun Tuuni kotiutui. Ja eihän se kestä noita ollenkaan. Se raukka asuu sohvalla kun sinne nuo riiviöt eivät pääse. Muuten juoksee pentuja karkuun.

hipsukas.jpg

Mutta nyt kun on ollut kaksi pentuetta suhteellisen lähekkäin niin hattua täytyy nostaa niille, jotka tätä jaksavat jatkuvasti. Muuta elämää ei oikeastaan olekaan ja sotku on ihan hirveä. Kaikki irtoava revitään ja lahkeissa roikutaan, varpaita purraan ja vessaankaan et pääse yksin. Siis ihan sydäntäsärkevän ihania luttanoita nuo ovat, mutta onhan niissä mahdoton työmaa. Ja kuitenkin koko ajan sellainen tunne, että enemmän pitäisi niiden kanssa vielä tehdä. Saako ne tarpeeksi kokemuksia ja tuleeko hyödynnettyä tuo tärkeä aika, jonka ne kasvattajan luona viettävät. Varsinkaan kun näiden kanssa ei ole tosiaan pystynyt kuljailemaan pitkin maita ja mantuja kuten edellisten kanssa. Saako kaikki yhtälailla huomiota ja tuleeko tasapuolisesti jokaisen kanssa leikittyä. huoh. Lista on loputon.

Niin ja kun pääsin huokailun makuun niin huokaillaan nyt vähän lisää. En ole omien koirieni kanssa käynyt koiratapahtumissa tai treeneissä sitten joulukuun alun etteivät toisi pennuille pöpöjä. Kennelyskä jyllää ja se hirvittää. No niinhän siinä kuitenkin kävi, että tiistaiaamun aamuvillissä alkoi yskimään yksi jos toinenkin pentu. Soitin eläinlääkärille tyyliin, kuoleeko ne nyt!? No hän onneksi rauhoitteli ja sanoi, että kunhan syövät ja juovat niin kaikki hyvin. Sitähän ne ovat kyllä tehneet. Ruokahalu ei ole kadonnut lainkaan, hiukan normaalia rauhallisempia ovat pari päivää olleet. Ei se kovin raju tauti ole (kopkop) ollut, ihan muutaman yskäisyn kuulin tiistaina illan aikana, samoin eilen. Tänään aamulla ei yskinyt kukaan. Aikuisilla koirilla ei oireita ole. Yksi mahdollisuus on, että saivat ne eläinlääkärireissulla perjantaina.

Tällä hetkellä on todellakin kyseenalainen ajatus, että mahdollisesti astutettaisiin Piksu kesäkuun juoksusta. Haluaisin sille pennut, kun onhan se vaan niin Super(rasittava). Mutta sehän täyttää jo huhtikuussa neljä ja juoksut ovat 8 kk:n välein. Kesäkuun jälkeen seuraava juoksu tulisi helmikuussa 2017 ja vaikka se olisi pentujen syntymän kannalta otollinen hetki, niin sehän pilaa täysin kesän mahdolliset arvokisat. Seuraava juoksun aikaa lokakuussa 2017, se olisi jo 5½-vuotias. Hohoi. Mitä sitä näitä jo pähkäilee kun pentuja on talo täynnä.

Ja siitäpä seuraavaan aiheeseen. Löytyyko pennuille koteja jos seuraavat pennut olisivat lähdössä maailmalle ensi vuoden lopussa? Tällä hetkellä meillä on edelleen pentuja vapaana. Toinen narttu vapautui, joten kaksi tyttöä Olivia ja Masu etsivät omaa kotiaan, samoin todella terhakas Ossi-poika. Yksin stressin aihe lisää; löytyykö pennuille hyvät kodit..?

hipsu.jpg

pentuset1.jpg

Kuvat ovat huonolaatuisia kännyräpsyjä. Kohtapuoliin laitan laadukkaampia kuvia vaaveleista!

Olipas jokseenkin negatiivissävytteinen (?) postaus. Laitan sen aamuisen pakkaslukeman ja kennelyskän aiheuttaman huolen piikkiin.

WP_20160121_09_55_56_Pro.jpg